Cabaret

Vintin uumenista,
kapioarkkujen takaa,
lukituista tasapainoista,
vaakakupeissa keikkuen burleskin huiput ja metsän vihreys
sielu tanssi esiin ensin salaisina hymyinä,
lopulta saaden ulkoisen tanssin muodon.

Ehkä urakka tasoitti tytön, joka tiesi liikaa,
tai sitten se vain värjäsi taivaanrannan ja syvensi vedet.

Villiviini ja kärhö viinitarhan rappauksissa
hieman syövät seinustaa, ei liikaa,
ja lahjahelminauhan joka helmi on hieman eri värinen,
vaikka ensin näyttäisi helmenvaalealta.

Katseen pinta on peilityyni
- vain jos katsoo oikein tarkasti,
voisi luulla, että kävi ukonilma ja purppuraa -
joka salamannopeasti katoaa
kuin kettu metsään.

*Jaanalle syntymäpäivänä

Kolmastoista kerta

Sinä olet niitä, jotka etsivät kauan
ja lopulta löytävät,
koska pitkään etsijät
eivät oikeasti halua löytää,
mutta juuri ne löytävät,
jotka eivät halua löytää.

Sinussa on tulikivi,
joka polttaa koskijan sormet.

Sinä maalaat ympärillesi hymyn auraa,
jottei sinun tarvitsisi vielä tarttua:
Vankilat voivat hetken vielä odottaa,
ainakin kaksitoista kertaa.

Häpeä

Kun asioita katselee rakkauden läpi, 

no, kaikki tietää, millaiselta toinen näyttää

ja kun se loppuu,

elinympäristö täyttyy finneistä.

En tiedä, miksi kukaan haluaisi rakastaa,
kun rakkauden finni-aika tulee kuitenkin,
ja vaatii niin paljon tahdonvoimaa ja viisautta kasvaa sen yli.

Kaikista kivuliainta on huomata se,

että kaikki se, mitä joskus oli,

oli kai sitten juurikin rakastettavaa:

nopeus,

oivaltavuus,

urheilullisuus,

syvyys

korkeus,

nopeus,

luonnollisuus,
kauneus,
selviävyys kaikkialla.

Liian myöhäistä,

ajalla on kohtaanto-ongelma.

Tänään häpeämme niitä jo kadonneita ominaisuuksia,

joita kannoimme kenenkään huomaamatta koko aikaisemman elämämme.

Empatian helvetti

Sekuntien taukoamaton optimointi

riittämään kaikille,

jatkuva johonkin reagointi

sai minut unohtamaan kykyni muistaa.

Kapasiteetti vain katkesi keskeltä,

säntäilin tehottomasti löytämättä mitään.

Itselleni vieras lamaantuminen ja toimintakyvyttömyys hämmensi minua valtavasti:

Olin laama,

joka seurasi isäntäänsä.

Ja mikä pahinta hymy katosi:

Olin kuin jatkuvasti kamerassa,

mitä jo lähtökohtaisesti pelkään.

Ja jokainen eleeni ja valintani oli tuomittu epäonnistumaan ennen kuin se syntyikään;

Tuli ulos vain epätoivoinen irvistys kameralle,

luonnoton tuotos,

kuin olisin pukenut muotivaatteita ylleni ja yrittänyt brassailla niillä

ja minähän inhoan muotia ja kaikenlaista blingblingiä
- niin symbolisesti kuin käytännössäkin.

Minä en tiedä, voiko sitä oppia.

Pitäisi muuttaa persoonaa kokonaan,

poisoppia elämänmittainen oppiminen.

Olen empatian helvetissä.

Kuka heitti ensimmäisen kiven?

Elämänmittainen laiskuus ja pako,

hyvä ihminen -leikki,

auringonpalvonta,

pelkkien terälehtien ja värien katselu ja

eämyksien kulutushysteria.

Syntyi ihme:

Olento osaamista vailla,

tai ehkä värien keräämisen asiantuntija

välähdysaddikti muusa.

Sanaton

Sanat katosivat,
ymmärrys jäi.

Vaikenevat sanat lukitsevat itsensä
hukkaan.

Ei armoa,
vain puoli muistoa
ja sekin nukkuu aamutuimaan,
iltahämärissä.

Sanojen varassa lepäävät ihmisten äänet.
Helliä ovat kävelevät muistot,
Jotka tuovat sanoja mukanaan.

Vain hetki,
ei voi tietää

En pysty enää, en voi

En pysty enää, en voi

Aika rapauttaa,
peittelee kaaoksen,
koheesio tasoittaa huiput

Opitaan esiintymään niin kuin kaaosta ei olisikaan,
mennään jyrkänteille,
muureille.

Kuori peittelee kaaoksen ja
aaltojen äänet vaimenevat,
kun ei enää kuule.

Ja tulee aika, että on pakko sanoa:
"En pysty enää, en voi."
Ennen pystyi, kaikkeen
osasi lentää.

Mutta aika vei kaikkivoipaisuuden,
suuruudenhulluuden,
jähmetti laavan mustaksi,
kun ennen se valui vuolaana ja vapaana.

Rajattomuus on tavoittanut rajat.

Tämän kuoren sisällä
ei voi enää hengittää.

Vapaus ja rajattomuus on enää uni,
joka unohtui kiireessä nukkua.

Kiire rapauttaa ruumiin,
joka vielä liikkuu,
muttei ole nopea ja haavoittumaton kuin ennen.

Mielen, joka edelleen myrskyää,
muttei löydä ratkaisuja niin pian enää.
Se on rakentanut rannat täyteen aallonmurtajia, patoja ja majakoita,
lumeiksi katsojille.

Jos putoaisi valtamereen,
kävisikö sittenkin niin, ettei jaksaisi uida rannalle?