torstai 27. joulukuuta 2018

A song for a Walking Wallet

Turisti osti matkan Gambiaan,
jotta ei tarvitsisi sietää omia täydellisiä kaakeleita,
puhdasta pellavaa,
joka oli vaikea hoitaa
ja hilseilemättömiä korkokenkiä,
ylitsevuotavaa onnea ja menestystä.

Ripset kasvoivat niin pitkiksi,
että niillä pystyi räpyttelemään pilvet pois taivaalta,
silloin, kun ne roikkuivat.

Ja hiustenlatvoihin ripustettiin tähtiä,
koska enkeli käski
ja koska vain latvoilla oli väliä.

Turisti ahmi kuumaa hiekkaa ammottavaan kitaansa
sai hiekkaähkyn ja palasi kylpyhuoneeseensa
käyttämään raivoisasti ihmesientä,
jotta kaakelit näyttäisivät yhä valkoisemmilta.





Kuka tahtoo, se saa

Nyt minä tiedän, mitä ne välähdykset ovat,
ne hetket,
kun olemme jakaneet todellisuuksia:
Tietoisuuden äärettömyydet,
silmät,
tahdot,
tulvat.
Se tunnistaminen,
valintojen selitys.

Kaiken aikaa minä luulin sitä viaksi.

Ja he kysyivät,
miksi sinä aina kysyt.
Ja minä olin aina surullinen,
koska minä en tiennyt syytä,
ennen kuin nyt kaikki yhtäkkiä sai selityksen
ja missään ei ollut virhettä.

Arvostaa arvostaa arvostaa,
päätellä se vaikein kuvio
ja mokata heikoin,
pyöritellä
ja hallita takaa,
tietää
ja odottaa loputtomiin.

Miettiä aina, minkä siivun valitsisi,
ettei vaan rikkoisi mitään,
ketään.

Kiltteyden karvas veri kasvatti yrtit polulle,
jota kulkivat ne,
jotka haukkasivat aina kirsikan kakusta
ja delegoivat enemmän kuin osasivat ja viitsivät itse
ja keräsivät kiitokset jättimäiseen lankakeräänsä,

josta punoivat sukkia
tallata.

Mattopa kasvatti siivet ja kaikki tietävät,
minne matot lentävät, siellä oli kutsuva tuuli
ja jostain tuli taito
takoa oikeanlaista rautaa.

Vääränä mattona hiljaisena puoli vuosisataa
kasvatti sanat, joilla lentää
ja vain tahdon puute voisi estää yrittämästä.

Kuka tahtoo, se saa.

torstai 20. joulukuuta 2018

Uhka

Nykyään on jo parempi katsoa peiliin
ilman silmälaseja
eikä enää tarvitse piiloutua säkkeihin,
ettei kukaan näkisi,
ei vihastua,
jos joku erehtyy kehumaan kauhtuneita hiustenlatvoja.

Vaan vieläkin mitä ilmaisimmin
on parempi pitää pakki piilossa
ja salaisesti tukea elämänlankojen aukeamista (kukkaan)
ja olla välittämättä ohi vilisevistä kyynärpäistä.

Koska merkityksellisyys,
se
on pahin rikos ikinä.


sunnuntai 16. joulukuuta 2018

Ennustus

Sinä olet niitä ihmisiä,
jotka kohtaavat Huokausten sillalla ja
kärsivät paljon.
Sinä olet yksi niistä, jotka löytävät sen,
mitä kaikki etsivät ja
harva löytää,
odota vain,
sinä löydät.

Ennen sitä
olen yksi paikka
matkasi varrella,
yksi maa,
jossa aina lepattaa hiljainen liekki.

Päivät kuluttavat armottomasti,
niinkuin kallio hioutuu,
pahimmat särmät hioutuvat pois,
mutta jos kuuntelet ihan hiljaa,
voit yhä kuulla siivenlyöntien äänen.


tiistai 11. joulukuuta 2018

Matemaatikko

Laskukoneen lailla
Kohtaamme juuri niitä
Jotka sopivat laskelmiimme
Jotka mahtuvat budjettiin
Johon elämäntapamme sovittautuu

Rakastamme vain niitä autoja teitä miehiä ja naisia
Jotka eivät uhkaa vapauttamme
Laskelmiamme
Ja jätämme rakastamatta 

Ja rakkaus nauraa,
koska se ei laske mitään.

Yllätys

Hän halusi maalata tien
Mutta kaikki mitä hän kykeni maalaamaan
Oli varjot
Jo muuttuneet
Aurinko nousi ja laski raivoisasti

Tietä vartioi sata kameraa
Ettei sitä näkisi
Että kulkisi vain sitä huoliteltua tietä
Jota suola syövytti

Hänelle tarjottiin ateljee
Kultaiset pensselit ja öljyvärien aateli
Tulisija romantiikkaa ja itämainen hieroja
Uusi nuoruus ja botoxit

Ja se oikea väri yhä loittoni
Kun sille yritti antaa muotoa

sunnuntai 9. joulukuuta 2018

Avoin onni

Minä olin avoin
valmiina haavoitettavaksi
siihen asti
kunnes

löysin tunteet
joille minulla ei ollut sanoja
tuntemattomalla kielellä
tuntemattomia tunteita
ja minä ymmärsin

että ainoa oikea avoimuus
on auki jätetty avoimuus
repaleinen ilmassa leijuva onni
ilman omistajaa




torstai 6. joulukuuta 2018

Varattu

Kuville on sallittua kertoa kaikki,
mutta sanat on varattu niille sopiviin tehtäviin.
Niitä saa käyttää vain jos on sopiva päivä
ja jos sattuu osaamaan.

Vierailu

Sinä päivänä minä unohdin, että onni ja luopuminen
ovat saman asian kääntöpuolet

ystäväni Ei kukaan saapui taas vierailulle
tarjosin hänelle teetä
me joimme yhdestä kupista

jokainen sana oli varattu
käytin samaa kuppia yhä uudelleen
tiskaamatta.

Kivenkantaja

Minun lahjani on kantaa kiviä
erikokoisia
eri värisiä
rosoisia ja sileitä

koska minä olen niin voimakas.

keskiviikko 5. joulukuuta 2018

Joulukalenteri, 5. luukku

Noloja käveli jonossa vastaan,
häpeämättömiä pullahiiriä ja vohvelihousuja.

Minä heilutin heille iloisesti ja tarjosin naksun
juttelin mukavia ja nauroin iloisesti.

Tuli vastaan poro, jolla oli Harry Potterin silmälasit.
Sanoin sille päivää ja kysyin kuulumisia
ja se kutsui minut talliinsa ja minä söin jäkälää sen kanssa.
En ollut koskaan syönyt niin hyvää jäkälää.

Sitten kävelimme räntäsateessa
ja loska hiveli varpaitamme ja sorkkiamme.

Oli melkein keskiyö,
kun kuu putosi autoni päälle ja tietenkin siellä oli liikennekamera,
sain sakot.

Ajoin kotiin surullisena,
sillä erityisesti vohvelihousujen seura oli ollut mielenkiintoista ja tiesin palaavani taas yksin purkittamaan joulusillejä
melkein loputtomasti,
tai ainakin 16 päivää vielä.

Juureton

Ajattelun pelko ajaa nappaamaan uuden naksun,
kohtaamaan ihmisiä taukoamatta,
opiskelemaan robotiikkaa kolme vuotta.

Yksin olemisen pelko ajaa multitaskaamaan,
moottoriteillä
lähettämään selfieitä oikeusrtekisterikeskukselle,
ja puhaltamaan loputtoman määrän avotulia

ja kaikkialla sinua odottavien ihmisten jono,
et halua sinne,
yhdessä olemisen pelko ajaa maksamaan laskut
ja ostamaan vauhtikahveja
ja kirjoja, joita ei ole aikaa lukea.

Sydämen lainaaminen
on paljon kalliimpaa kuin toistaiseksi voimassa oleva sopimus,
se päätetään tai jätetään päättämättä yhä uudelleen ja uudelleen,
ja jälki jää,
tarina ei kerro, kuinka syvä.

Ja työ,
millainen tekosyy se on olla pakkaamatta?

Kahlaat
osallisuuden, itseyden, tietoisuuden lätäköissä
ja asennat yhä uudelleen lohkolämppäreitä autoihin,
jotka vaihtuvat

Vuosikymmenet jonossa nauravat kaikelle sille
mitä et vielä ole

Unelmat keikkuvat olemattomissa
niillä ei ole muotoa
ne ovat toisten unelmia

etkä tunnista kuvaasi mistään.


Toisten arvokas

Tulee päivä,
kun huomaat olevasi itse se maa
jota muista etsit

Hapertuva
lohkoinen
tai kivettynyt savi mätien lehtien alla

Tulee päivä,
kun tuulet etsivät sinua
jotta voisivat tarttua johonkin

ja ne kysyvät suuntaa

Ei ole suuntaa
on vain hapertuva maa

Edes sielua ei voi myydä,
jos se varisee

Ei ole edes levottomuutta
On vain läpinäkyviä muistoja
toisten todellisuuksista
vain toisten

Arvokas palasi kotiin
ja sinä jäit
lumen alle


torstai 22. marraskuuta 2018

Onni

Varo olemasta onnellinen
Sillä todellinen onni
ei jää

Se ei jätä sinua kylmäksi yhtenäkään päivänä
se riisuu sinut
ja kirvelee
ja polttaa

Haluat antaa kaiken
sen
mitä sinulla ei ole
ja enemmän
se riisuu sinut

ja olet tuhkaa vain

Mikä on tuhkaa kauniimpaa?
Loputon ikävä...

perjantai 27. heinäkuuta 2018

Näppäimistön välissä

En muista, milloin kadotin kyyneleet,

ne jäivät kilometrien alle,
loputtomaan viestien jonoon, jumppapallon ihoon,
näppäimistön väliin.

Jonnekin sinne ne unohtuivat,
puolilikaiseen kerrastoon,
läpikuultavaan seinämaalin (jota en tarvitse) ja täysmaitoon.

Jokin instrumentti se oli, musiikki, joka veti sinne.
Ne katosivat, aina katoavat,
ehkä ne eivät enää koskaan tule.

Koko villapaita pitää purkaa uudestaan, pestä lattiankulma, josta vesi tuli väkisin sisään,
soittaa kriisipuhelimeen tai joulupukille.

Kyyneleet katosivat narkatessa screeniä ja asfalttia 
kuin silmälasit ilman dementiapiuhaa.

tiistai 24. heinäkuuta 2018

Helle

Metsästäjä katsoo minua liikkumatta.
Ensimmäinen maahan pudonnut omenakeskonen odottaa,
että helle kahmaisee aamukasteen
ja peittää kaupungin,
taas

Vielä tänään kynnet ja hiukset kasvavat
ja luu luutuu
- tuo metsästäjä on toistaiseksi vain puuta,
mutta tiedän, että minä hetkenä hyvänsä
olemme kavereita,

sopimus päättyy ja
olen vapaa.


sunnuntai 15. heinäkuuta 2018

Beta

Jostakin syystä kiipesin aina puun latvaan
korkeimmalle oksalle
ja se oli usein heikko,
mutta sieltä näki kauas.

Jostakin syystä
halusin valmistaa jotakin,
joka ei ollut makaronilaatikkoa,
eikä perunaa
ja usein valmistusprosessi oli minulle
liian vaikea,
koska en ollut hyvä kokki
ja unohdin perunoistakin suolan
ja poltin kananmunat pohjaan.

Ken asettaa tavoitetasokseen
taivaanrannan,
se maalaa.

Salaisuus

Rikon sen,
jos annan sille sanat.
Se on kaiken tuolla puolen,
hiljaa,
sanaton,
ajan tuolla puolen,
sitä ei ole

ja se kattaa kaiken,
se on enemmän,
kuin mikään
se on valo,
joka miltei avautuu

Älä kysy.

Erakko

Niitä täytyy muistaa kastella,
luvata lannoitetta,
peittää,
puhaltaa,
harventaa,
muokata.

Niille pitää muistaa puhua,
hymyillä,
sanoa sanoja.

Ja olen vihainen,
koska ne antavat vain niinä helteisinä päivinä,
jolloin niillä on liikaa kuumuutta,
enkä ole vihainen,
koska en halua,
mitään.

Kirja on luopunut minusta

Kirja on luopunut minusta.
Sanat sivuiltani juoksevat luoksesi,
pois,
yritän lukea yhä uudestaan,
nostaa lukemisen tasoa,
intensiteettiä.

Yritän lukea edes yhden sanan,
mutta sivu tyhjenee.

Kirja on luopunut minusta,
ja minä en täyty.

tiistai 6. helmikuuta 2018

Yltäkylläisyys

Jokaisen hetken reunassa
roikkuu yön aavistus
- onnelliset hetket pelottavat minut kuoliaaksi
ja kuolen joka kerta,
koska ne pitää tappaa,
yksi tai kaksi kerrallaan.

Se on toisen tulevaisuus,
tietämätön,
haaveiden täyttymyksen odotus,
tulevan melkein tavoittaminen.

Mitä ihminen itse tarvitsee?
Ei mitään,
ehkä hetken tai kaksi
- ja siinä kaikki.

Tule jo yö,
pimeän nälkä yltyy
hetkien yltäkylläisyydessä.


sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Toinen

Ei se ole minun syyni,
että minun vaatteeni olivat väärät,
ihonväri,
tavat,
kaikki.

En osannut pitää tiskipöytää puhtaana,
en tehdä tuoretta leipää,
en osannut pitää lasta hiljaisena,
enkä tyytyä arkeen.