Jokaisen hetken reunassa
roikkuu yön aavistus
- onnelliset hetket pelottavat minut kuoliaaksi
ja kuolen joka kerta,
koska ne pitää tappaa,
yksi tai kaksi kerrallaan.
Se on toisen tulevaisuus,
tietämätön,
haaveiden täyttymyksen odotus,
tulevan melkein tavoittaminen.
Mitä ihminen itse tarvitsee?
Ei mitään,
ehkä hetken tai kaksi
- ja siinä kaikki.
Tule jo yö,
pimeän nälkä yltyy
hetkien yltäkylläisyydessä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti