Osallisuuden ovet

Oletko joskus avannut oven paikassa,
jossa ihmiset virtaavat ovesta sisään?
Oletko keksinyt hyvän tavan lopettaa oven auki pitäminen ja
mennä sisään avatusta ovesta?

Hän alkoi aukoa ovia,
yksi toisensa jälkeen.
Ihmisiä tuli ovista sisään jatkuvana virtana.

Kun kaikki ovat päässeet sisään,
eturivin paikat ovat täynnä
ja muutkin paikat.

Uusia ovia tuli loputtomiin.

Kävin kerran hänen kotonaan.
Se oli kummallinen talo.
Se oli täynnä ovia:
Ovia, joista kaikki pääsevät sisään,
siltoja ovien luo,
sellaisia ovia, jotka olivat auki kaikille,
ja mitä enemmän niitä ovia avasi,
sitä enemmän siellä oli tilaa
eikä ulkopuolisia ollenkaan.

Armollisuuden loppu

Usko ihmisiin päättyi siihen,
että huomasin olevani huono ja ala-arvoinen
ja kielteinen.
En yltänyt arvoihin, joissa pulahtelin
ylellisyyksissäni.

Usko ihmiseen kaatui ja näivettyi,
itsearmollisuus loppui,
kun
siivosivat minut tunkiolle joka ponnistelun jälkeen.

En kyennyt nostamaan toisten tasoa
vaan alennuin alhaiseksi,
inhottava olo lukkiutui eikä pyrähtänyt ulos niin kuin olisi pitänyt.

Alhaisuuteni hoiperteli ja yritti parsia kokoon
elämänlankaa:

itserakkaus on kuollut.

Tahdon kärsivälliyyteni loputtoman pitkämielisyyteni takaisin,
sietokykyni,
että jaksaisin aina niellä ja sietää loputtomiin,
lakkaamatta,
huomaamatta jatkaa,
olla hyvä ihminen,

jaksaisinpa ihailla vallankäyttöä,
täyttää toisten aukkoja:

Olisinpa tyhmä.