Oudolla tavalla olemme kasvaneet yhteen
sitä ei pidä tapahtua eikä tapahdu,
mutta selittämättömästi jokin ei erotu toisestaan.
Kaikki on kipeää aika ajoin
ja sitten perillä.
Vaikka siivet on katkottu ja juuret,
vaikka perinteiden ulkokuori on katkottu,
näkymätön syleily
peilissäni.
Kun koko elämäsi olet etsinyt jotakin,
joka olisi niin arvokas,
että voisi riidellä, taistella, sanoa sanoja,
se tulee
ja on
ja näkee sinut tyhjimpänä roskana:
Se ei halua sinua tappaa,
sillä on omat kammottavat pelkonsa
ja taistelunsa.
Eräänä yönä
tuuli vihmoi ikkunoitani ja jää karkaistui yöllä karmeihin.
Tyhmyys tiivistyi minussa ja olomuotoni sai uuden ulottuvuuden:
ei ole verkoston turvaa enää!
Väärä! Väärä!
Yksin olet sinä ihminen maailmassa,
koruton kolkka,
kun verkkojen suoja romahtaa, kun lokeroit itsesi
kaiken ulottumattomiin.
Kun itsemääräämisoikeus poistetaan,
tulee vieraat säännöt,
jotka kerrotaan vasta, kun olet tehnyt virheen.
Elämästä tulee virhelaukkaa:
naps virhe, herkkuvirhe, piilovirhe, virheidenvirhe.
Kyllä, se olin minä.
Hän on niin älykäs,
että tiedostaa, mitä tekee.
Minä olen tietoinen kaikesta,
mutta esitän oman osani.
Ja minä
teen tutkimusta,
löytykö rajat, uppoanko,
loppuuko happi.
Ei ole hyvää ja pahaa,
ei ole väärää ja oikeaa;
on vain matka,
jossa jatkuvasti madellaan,
toisten edessä nöyristellään,
yritetään kalastaa hyväksyntää ja
tehdä pahaa,
jotta saavutettaisiin hyvää.
Kaukana siintää valo.
