Virtaava veri, kyberturvalliset sanat

Et voi tietää, mitä oppia pitää, pikkuisena ja ruttuisena,
kun olit vielä rajaton, oveton, saavutettava, aukiaukiauki:

Girl with Dreams of Perfect Reality.

Ja nyt hei,

älä kysy,

sillä tarinallani on security code.
Elämäni on kyberturvallinen:
En ole heikoin lenkki,
olen tietoturvalukko,
minä puhun vain puhtaita sanoja,
pyrin siihen
ja tyhjennän roskakorin usein,
poistan siellä syyt.

Miksi loppu tuli,
miksi kääntyi selkä,
miksi kyyneleet.

Minulla ei ole niille sanoja,
koska poistin ne,

koska lupasin,
koska en halunnut mustia rajauksia silmäkulmiin,
armoa, kiitollisuutta, kasvua, kiitos!
Pelkkää punaista ja keltaista, liehuvaa!

Minulle onni tuli toisinaan tietoturvapaketeissa.

Poistin jäljet,
kompuroin salasanajonosuolla,
tein niillä työtä
ja tallasin maan sisään.

Uinulassa laskimme lyhdyn virusten muistoille
ja mullassa maatui tositurvallisia salasanoja
ja laastarit:

Locked.

Vaihtoehtotaivas ja sen vastakohta

Oi niitä aikoja - tai nippu taikoja,
hetkittäin - niitä saa elää uudelleen.

Sami, ystäväni, haluaisin lausua muutaman sanan sinulle.

Etäisyys pullauttaa joskus makkarat ulos kuoristaan
ja siemenet tipahtelee
mausteeksi tylsään loputtomaan tallaamiseen.

Ilopilkku sinä olet,
riivattu ilopilkku,
kieli, valta ja valistus,
vaihtoehtotaivas ja sen vastakohta,
porkkanan popsimisen tuulitiede,
kymmenen vuoden räystäskouru, 

josta liukuri johti puskaan, tuskaan, telttaan, puljuun ja paljuun, 

kosteikon kautta nuotiopaikalle,

pakkasyön makuualustalle kamiinan lämpöön,

kaikkien ilotulitteiden roihusta,
viikoksi metsään järjestelemään dataa.

Aika harvoin löytyy ihmisiä,
joiden kanssa ei tarvitse laatikoitua,
toistaa loputonta päivärytmiä,

olla vähän vapaa,

unohtaa, millainen missäkin tilanteessa pitäisi olla tai ei.

Samaan aikaan elää eri koodia
ja purkaa sitä,
se se vasta on loputon työsarka,
jossa voi vain epäonnistua,

paitsi sattumalta osua.

Sehän sopii.
Ja siksi se on kivaa,
kokeellinen arkipäivä,

jonka mystinen koodi on kaunis
ja kiinnostava.

Sehän sopii,
koska sellainen elämä vaan sopii.

Ikä rypistää silmäkulmia ja
oikoo sydämien mutkia
ja joskus mutkat risteävät,
hämärillä mättäillä,
eikä sitä osaa selittää, miksi asiat kehittyvät onnekkaiksi
ja viistoperäisiksi,
niin vaan pitää olla

ja hyvä niin.

Tahdon kiittää sinua eräänlaisesta pikkuveljeydestä, yhteiskasvattajuudesta
ja elämässä mönkimisestä ihan pitkän ajanjakson,
jossa upeita ja muistorikkaita tapauksia ja tapahtumia riitti

ja riittäpä niitä edelleenkin.

En voi sanoin kuvailla, kuinka happy olen siitä,
että elämässäsi on nyt oranssi ja kiharainen Kharta,
joka osaa jakaa eväitä tasan ja nostaa kuorrutteet ihan uudelle tasolle.

Niin se vaan menee,
kun matkat jatkuvat, 

tiet paranevat!

Onnea, Sami, uudelle elämän puoliskolle!

Kiitos ja anteeks <3

Leija

Sinun sohvasi on maailman paras paikka,
koska olet ystäväni.
Olet ystävä minulle
ehkä ainoa
koska kaikki kanssasi tuntuu hauskalta
ei tarvitse esittää, yrittää voittaa
tai kilpailla.

Ainoa ystävä, jonka seurassa saan olla vaan.

Kaikki sinussa sopii,
saat sanoa,
koska motiivisi on olla rehellinen. 

Sinun paistinpannusi on maailman paras
ja silmiesi pilke
ja valintasi vaikeus on niin sykähdyttävä.
Jokaisella eleelläsi sinä valaiset minut luuytimiä myöten
ja jos tulee kosketus
lennän.

Sinun sohvasi on paras paikka maailmassa
ja hampurilaisesi ja sulatuksen systemaattisuus
ja oikea-aikaisuus.
Hengityksen rytmi ja varpaat.

Olet läpikotaisin kaunis
sydän puhdasta kultaa.

Monia asioita tahtoisit itsellesi,
mutta et tee sitä kenenkään kustannuksella
kurotan kohti ylpeyttäsi, mutta se lentää kuin leija.
Se taistelee muita ylpeyksiä vastaan
ja opettelee lentämään eri ilmastoissa.

Sinun moottorisi on jyrisevin kaikista
puhdas kuin vasta kuoriutunut perhonen
sen polttoaineena kykysi nähdä kauas, kauas

- kuinka paljon rakastankaan johtajia ja ystäviä joilla on kyky nähdä!

Se on sinulla:
intohimo
valppaus
syke
ja voima
sielun suuruus
johon mahtuu ropisemalla roppakaupalla eri värisiä timantteja
kivenkovia

ja pienikin tuulenvire joka kertoo sinusta
saa minut värisemään

olet ystäväni,
ehkä ainoa
ja tahdon nähdä, miten olet voitokas
nopein ja kaunein leija
rakas ystäväni.

Etuajassa

Keskeneräisessä, ikuisesti puolivalmiissa maailmassa,
jossa ihmiset ovat valtameristä esiin kurkkivia saaria,
tuliperäisiä laavahuippuja,
uinuvia ikuisuuksia,
jotka odottavat ikijään sulamista,
kun ilmastot muuttuvat ja planeetat vaihtavat paikkoja
ja etsimme koteja hengittää, asua
ja puhjeta kukkaan esiin nousevasta kalliosta.

Merimatkallamme,
tällainen kallion kukka, tyylikäs ja kaunis koti sinä olet:
kohtaamiset ovat joskus koteja.

Pienellä kallionlohkareella kiipesimme yhdessä menneille ja tuleville vuosikymmenille,
piti kiivetä ihan ylös asti,
ja alas,
ja lähes koko ajan viive antoi odottaa oikeaa aikaa.
Vuosikymmenet pyörivät villisti ympärillä,
olimme liian ajoissa,
ja myöhässä,
mutta silti tuo kukka puhkesi kalliosta yhä uudelleen

ja meillä oli onni ja etuoikeus 
nähdä
kapinan ja tupakansavun lomassa
viisautta kuiskiva tuuli,
käydä armon, ja moraalin hiljaista keskustelua  

tuntea kaunis esikuvamme, järjen ääni,
joka ankkuroi ja rauhoittaa uskomaan
luottamaan, että kaikki järjestyy,
kuitenkin.

Olet luotettava ystävämme
- jonka osaamisesta on kasvanut lukemattomia pavunvarsia tahtovien kiivetä.

Onnea uudelle alkavalle vuosikymmenelle!
Olet ehkä edelleen etuajassa
- kaiken aikaa etuajassa -
mutta juhlitaan nyt sitä kaiken aikahötön sekamelskaa,
kulttuurien pirstaleita ja 
kotiin tulon hetkiä;
jaettua järjen ääntä ja viisautta, 
tyylikkäästi kannettua ja kaikkialle tipahtelevaa kauneutta,
jonka merkkinä se kukkahuippu heiluu maailman tuulessa:
sinä.

Tuulen syliin nukahtaa syvä arvostus,
jonka varassa on voimaa rakentaa lauttoja ylittää valtavia meriä
ja nokosista virkistyneenä etsiä ikijäästä nousevia kukkia.

https://youtu.be/Ysz0MJcSwLY 

Viattomia ei ole

Yritin kuumeisesti keksiä, 
kenelle sanani - lanttini, pyrstötähteni, kolikkoni, toiveeni, rukoukseni osoittaisin,
minulle tuli pakottava tarve huutaa apua

en tiedä, millä korjaisin tämän maailman
kaikki on liian isoa ja pahasti

millä oikeudella minä olen?

olen hyvin yksinkertainen

minulla ei ole sanoja, ymmärrystä,
tietoa
kokemukset pelkkiä etuoikeutettujen kokemuksia

- se ei ole minun vikani,
mutta mikä on?

Pitäisi nukkua ennen pimeää

Täytin talon keinovalolla,
lamppu, ledi, kuvauslamppusarja, lisävalo, rengasvalo, valkovalo.
Yöt olivat pahimpia,
musertavaa vallankäyttöä,
sielu on raskaana.

Se mustuu ja valuu laavana varpaille,
katukivetykselle.

Älä tallaa laavalle!

Yöt ovat pahimpia,
pitäisi oppia nukkumaan
ennen kuin tulee pimeä ja musta
ja painava,

ennen kuin muistan,
että valta on niillä,
jotka ovat syntyneet itsekkyyden yltäkylläsyydessä
jotka eivät tiedä,
mikä on painavaa.

Ei ole minun vikani,
että olen sellainen,
kaiken saanut,
mutta häpeä painaa niskan köyryyn
ja silmäluomet kiinni,

enkä kehtaa nostaa katsetta.

Yöt ovat pahimpia,
ei niihin totu;

yksinäisyys maalaa seinille kummia kuvia
ja minun pitäisi pariutua,
jotta suola pysyisi sisälläni,
jotta olisi syy näytelmään.

Valta viiltää haavat auki,
haluaisin osuman,
jotta heräisin pahasta unesta.

Lainasydän

Ja yöt,
ne olivat kaikista mustimpia.

Sydän valui kuin laava pitkin kivetystä
jota asukkaat tallasivat.
Yritin opetella rukoilemaan,
yritin rukoilla,
että ehtisin nähdä,
miten kaikki on hyvin.

Minun sydämeni ei millään mahdu enää minuun,
en tiedä, jaksaako se
tietää enää lisää.
Valot sammuivat,
saman sydämen mukana,
minä tiesin, ettei
pitäisi päästää ketään sinne visiitille.

Yhä kauempana ovat rannat,
kädet käsissäni,
kuiskaan tyynyyn,
ei kukaan kuullut ennen,
ei kuule nyt.

Ei ole pintaa veden alta kurkottaa,
ei valoa, ei tunnelin päätä,

vain laumoittain asukkaita marssimassa
laavassa.

Pelkään, että sydän räjähtää,
muiden suruista,

tietoisuus kaappasi sen,
eikä luovuta minulle edes siivua:
Lainasydän,
sinne meni.

Haistelija

Minun suruni on olla väärä
ja aikaan ja paikkaan sopimaton
en ole valloittaja, enkä löytöretkeilijä,
olen haistelija.

Etsin vapaata tilaa,
jossa en häiritse muita.

Anna anteeksi olemassaoloni,
jossain joku muu siitä hyötyy,
mutta heitä minä en tapaa.

Minä äännän murtaen ja
aksentti kannattelee sanojen epätarkkuuksia
ja niitä, joita ei tullut.

Olen sillanrakentaja
eri aksenttien ja sanomattomien sanojen väliin
ja sellä kaikessa sopimattomuudessani yritän haistella
joko minun on aika poistua ja
antaa tilaa,
ottaa tilaa,

jos silta on valmis.

Ikuinen rakkaus

 Hänellä oli yksi vankkumaton rakastaja,
ihailija vailla vertaa.

Se ei koskaan lakannut arvostamasta,
odottamasta;
haluamasta lisää, lisää häntä.

Se tuli luo pyytämättä
ja tarjosi aina uusia houkutuksia.
Sen vetovoima oli suuri,
koska vain se näki hänessä aina hyvät puolet,
kyvyn kehittyä ja kasvaa.

Se piti häntä kiinnostavana ja kauniina, koska sitä ruokittiin aina.
Suhde perustui kaksisuuntaiseen luottamukseen,
jossa toinen teki asiat,
joista toinen maksoi.

Työ.

Roskarakkautta

Roska on sellainen osa juuresta tai hedelmää,
joka usein poistetaan ennen syömistä.
Se on ehkä sitkeää
ei niin hyvän makuista.

Mutta ole varovainen:
sen alla on usein vitamiinit ja ravintorikkain osa.

Varo heittämästä roskia ennen kuin olet varma,
että saat puhdistetusta osasta kaiken tarvitsemasi.

Ruokaroskat poistetaan nykyään biojätteeseen
jossa ne tapaavat kaltaisiaan
ja antavat uuden elämän uusille auringonkukille ja unikoille
ja muut roskat sulatetaan muoveiksi, lasimassoiksi, metalliksi.

Roska on roska,
mutta katso sitä ylöspäin:
Se suojeli herkkupalaasi,
se säilytti rakkaasi suojassa, 
se oli varsin käyttökelpoinen,
kun tarvitsit purkkia, pakettia tai pussia aarteillesi.

3:35

Olit kaukana

Sinä kasvoit hänestä
korkealle

Iltaisin hän katseli kauas tumman tähtitaivaan yli,
läpi kaupungin,
poliittisten tarinoiden.
Hän hymähti hiljaa,
kärsivällisesti kuuli narinaa,
katsoi kauas,
vuosituhansien läpi.

Hän kasvatti viljaa,
sellaista,
joka kasvaa aavikolla, lumessa, märässä maassa, peruskalliossa.
Sitkeää,
kärsivällistä,
vahvaa viljaa.

Hän sanoi
sinun pitää olla siellä, missä tuuli tuulee sinulle,
siellä missä maa palaa,
laava valuu,
missä aurinko korventaa
ja kasvaa unikkoja:

Maailman kauneus heijastuu silmistä,
lehahtaa aamun ensimmäisenä valona pimeän maan lumeen
ja aavikolle tipahtaa viimeiseen hiekanjyvään.

Suden hetkinä
me kaadumme,
rukoilemme mennyttä päivää,
synkkää ajatusta, joka myllersi sielussamme,
emmekä saaneet sitä sammumaan,

puhkomme kuplia
yksi kerrallaan ja
jokaisesta kuplasta putoaa synti perimätiedon matolle.

Tieto:
Me annamme lastemme kavuta vuorille,
samalla annamme avaimet suureen tuskaan,
mutta avaimet saavat vain kaikista voimakkaimmat lapset,
koska maailma on niin kovin keskeneräinen.

Sanoitta
kaikki etenee.

Hän avasi ovet mennä,
pyytämättä mitään
avasi ovet.

Suru on mittaamaton,
sillä historia ei kerro heistä,
jotka antoivat avaimet pojilleen ja tyttärilleen,
antoivat siivet
läpi vuosisatojen

uskon
ja hyvyyden
ja rakkauden

Sinä et koskaan ole yksin
sinä elät meissä
kuiskaat valinnoissa
ja me olemme läsnä sinussa
kiitollisia viisaudestasi

aina.

Nuorallatanssija

Olen pitkänmatkanuimari
uin syvissä vesissä, matalissa vesissä,
kaislikossa, liejussa, koskessa,
poutasäällä, sateessa ja myrskyssä.

Olen venetaksi,
jota voi varata kaikissa olosuhteissa,
riippumatta säistä
tulen aina.

Olen riksa,
joka juuri ja juuri ehtii aina viime hetkellä,
sujahtaa liikennevaloista juuri ja juuri säännösten mukaan,
on juuri sen verran,
kun on välttämätöntä,
kaikkea kaikkialla,

hoitaa nippanappa kaiken, muttei yhtään enempää,
on rajalla jatkuvasti,
sen verran viisaasti laaditun
extremeaamuhetkiin perustuvan suunnitelman pohjalta, 

joka on nipistetty selviämisen viitekehykseen.

Aikakausimylly

Oli ehkä loppuelämän ensimmäinen aamu.

Kylmän maan tyttö
sytytti leditähdet seinilleen,
lämmitti vatsan tummapaahtoisella kahvilla
ja puiden oksat notkuivat
valon odotuksesta.
Lumipeite sitoi ne syliinsä,
puuytimessä oli jo toive keväästä.

Vuodet vaihtelivat sukkelaan
ja sekosivat toisiinsa,
sukupolvetkin sekosivat
ja siinä melskeessä

tytölle kilahti viesti
muinaisesta kanavasta:
"Me emme ole vain lyhytaikainen ja tuhoisa laji,
me astumme yhä ylemmäs,
tikkaat eivät lopu tähän!"

Hän kuunteli sen korvillaan,

jotka alkoivat lepattaa lumipyryssä,
lumi oli kosteaa ja märkää.
Oli vaikea kuulla siinä lepatuksessa.

Sivistyksen historia ripotteli ledivaloja aikakausimyllyyn
myhäillen tietävästi.
X, Y ja Z -sukupolvet suutelivat toisiaan
kärsimättöminä kaikesta kategorisoinnista.
Ensimmäinen talviperhonen lehahti
omenapuun oksalle.

Merkki

Sinä tulit maailmaan arvaamatta ja nopeaan
ja katsoit minuun kuin aurinko.

Sinä kysyit tiikereistä ja lepakkomiehistä
ja minä kerroin, että kyllä,
tiikerin luuranko on raidallinen
ja lepakkomies valuu ikkunaa pitkin,
jos se vahingossa lentää ikkunaan.

Sinä olit ihan pikkuinen,
kun joku tuntematon mies laittoi käteesi onnenrahan,
enne

ja minä tiesin,
että maailman rikkaudet ovat sinun.

Rehellinen pieni ihminen,
joka tietämättään on vaikutuksiltaan hyvin suuri,
sillä vankkumattomia on vähän,
vahvoja, sitkeitä ja korkealle kurottavia harvassa.

Polulla, jonka askelmerkit ovat unelmia,
kuljetaan joustavasti,
jotta seuraavan tavoitteen huomaa.
Sen huomaa usein sattumalta, 
kun se alkaa olla osa hengitystä,
hivuttautunut aamutoimiin.

Pelko

Jos sinä pelkäät,
sinä kutsut sen, mitä pelkäät, sinun luo.

Pelko
seuraa sinua,
se leviää kuin epidemia,
se halaa sinua,
se nukkuu sinun peitoissasi.

Sinun on peilattava silmiäsi sen silmissä
ja käytävä sen kanssa tasa-arvoinen,
monikielinen dialogi,
jossa ei ole voittajia eikä häviäjiä.

Teen keittämisen taito

On kahdenlaista teetä: 
hyvää ja huonoa.

Teen keittämistä voi suorittaa
ja juosta
tai sitten

voi keittää teetä.

Salarakas

Hei, hypitään aikahyppyjä,
puristetaan tuoremehua:
Marjat, noin, karpalo, mustikka, puolukka, variksenmarja,
taiotaan tiivisteeksi,
pullotetaan,

puhalletaan poks.

Hei, nypitään aikapiikkejä, luppoaikalommoja,
spiralisoidaan kierteitä, samanaikaistapaamisia,
päällekkäistoimintoja ja
kalenterimerkintäviidakkoja.

Naukkaillaan kohtaamisia
ja tiputellaan
mausteeksi kalentereihin,
jotka roihuavat iloisesti tiivistetehtaan melskeessä
tulostavoitteet leiskuen.

Leikimme läsnäoloa kolmessa spiraalissa samaan aikaan:
Poks.
Liraus vettä sinne,
loraus dokumenttia tuonne,
presentaationvilinää ja tykkäyksiä,
onnistuiko leikki?

Kukaan ei arvaa,
mitä sörsselissä ei näy (privalukko):
Salainen rakastettuni Läsnäolo (tai joku muu) kurkkii ruudun takaa
polttaa sormeni näppäimistölle
ja sydän hulmuaa.

Käänteinen uutisten lukemisen taito

Planeetta sai tartunnan,
sitä oksetti,
sen keuhkot syöpyivät ja sen oli vaikea hengittää
ja tulehdusarvot olivat korkealla:
Immuniteetti romahti ja
luonnonvarat tyhjennettiin.

Sekunnissa kaikki katastrofit tavoittavat meidät
kaikki suru ja haavat.
Se pitää meidät jatkuvassa pelossa,
valmiustilassa pahimpaan.

Meidän pitää oppia 
mahdollisimman oikean tiedon valikoimisen lisäksi
synnyttämään toivon sukupolvia

ja oppia käänteinen uutisten lukemisen taito:
Äärimmäinen köyhyys,
sotien uhrien määrä,
lapsikuolleisuus,
rikollisuus
nälkä
lapsityö
luonnonkatastrofeissa menehtyneiden määrä
lentokoneonnettomuudet

ovat vähentyneet
maailmassa.

Pullonhenki

En ole koskaan nähnyt,
miten tiivistemehua tehdään,
mutta voisin kuvitella
että mustikasta, puolukasta, karpalosta ja ananaksesta
puristetaan vesi pois ja jätetään liha.

Sama tapahtuu ajalle,
se tiivistetään hyllyriville
ja sieltä valitaan päivän putilo,

vapautetaan,
kun aika on.