Yhteinen kieli

Silmäsi puhuvat kieltä,
jonka sanoittamana on ikiaikainen viisaus,
jossa tämä elämä
mittaa lämpötiloja kilometrejä tavaroiden määrää.

Kuka tietää merkitystä,
maailmankaikkeuden järjestystä,
mitä aika on.

En ole palvellut ruumistani hyvin,
mutta valehdellut en ole sille ikinä.

Tiedän, mitä yksinäisyys on,
suun kielen puhujia riittää.

Näihin bitteihin hukkuu

Nopeasti tulee se yksinäisyyden hetki
ja tunne,
joudun laittamaan kuihtuneen kukan pois.

Äly huutaa armoa,
kaikki on hyvin,
mutta sydän itkee,
vaikka kuinka sille selittäisi ja sitä silittäisi.

Mitä sydän kestää?
En tiedä.

Kaikki kiteytyy siihen

Kaikki kiteytyy siihen,
että voin leikkiä samaa leikkiä,
nauraa samalle asialle.

Että voin olla niin vaarallinen kuin olen,
kohdata saman vaaran.

Historia ja historian historia

Kysyn sinulta ja sinulta
rakkaudesta.

Miten sinä voit rakastaa,
jos rakastat vain silmilläsi?
Kasvoja ja vartaloita tulee ja menee
ja aika patinoi niitä.
Silti sinä rohkenet puhua rakkaudesta
tietämättä mitä sinä rakastat!

Tulit luo ja puhuit paljon,
samassa lauseessa jossa tunnustit rakkautesi,
halusit muuttaa kaiken.

Aivopesit,
kutistit
sinun muottiisi sopivan
sopivasti rakastettavan
ihmisen kuoren.

Ei, älä puhu minulle rakkaudesta,
olen tarpeeksi vanha tietämään,
missä se on!

Aurinko putoaa Lumijärveen
ja kivet laulavat,
laineillaan ikiaikaiset kohtaamiset ja kivet,
jotka myrskyisästi nousevat järvestä
ja kivillä istuu väriseviä merenneitoja.

Älä usko seireeniin ja silmiisi,
sillä syvällä kivikossa on rakkauden koti
anna kuorien pudota syvyyksiin ja sukella.

Me olemme yksi iso kohtaaminen,
aikakaudet limittyvät
ja aurinko
se hymyilee laineilla

Vaikka kivet ovatkin noustessaan pohjasta
teräviä

Onnellisuus

Nyt vasta ymmärrän,
miten oikeassa olin aina.

Aika kului
ja minä luulin,
että olen tyhmä ja väärässä.

Mutta en ollut.

Kerran vuodessa
neljäkymmentäyhdeksän kertaa
lähti nahka.

Ja joka kerta se oli yhtä likainen
ja vanha.

Ja joka kerta kasvoi uusi,
vähän kosteampi.

Siellä se on,
Verisuren ulottumattomissa.

Siellä, mitä en arvannut.
Salaisuuksien takana,
niin lähellä.

Luojan kiitos,
kauneus katoaa!

Naantali

Äitini kysyi kauan sitten, mitä haluan
ja kun vastasin,
hän oli hyvin hiljaa
ja tiesi:
Se on vaikeaa.

Niin paljon helpompaa on tavoittaa valtaa ja oppiarvoja,
palvoa instituutioita ja
nostaa sokerijuurikasta,
ostaa ja käyttää koruja.

Paljas, aito,
riittävän rohkea
ja suuren suuri
- käänsin kivet ja kannot
ja raivoisasti tuulin etsiessäni:
Ja murskasin haaveet
omat ja toisten.

Pieni hetki menneisyydessä,
täysikuu,
polkupyörä,
kallio ja kukka
ja minä muistin kaikki.

Onneksi en ollut yksin,
tällä kertaa,
en ollut yksin.

Kohtaaminen

Elämien pituinen matka ja hetket
liukuvat toistensa eteen,
sattumanvarainen leikki,
mennyt ja tuleva,
sinussa.

Koti

Sylissäsi, silmissäsi, pysähtyvät tuulet.

Missä olit niin monta sataa vuotta?

Varjot

Pöllö huusi
ja minä tiesin,
se yksin tiesi,
mistä sinä tulit,
varjoista.

Varjot kohtasivat auringon,
sydän putosi syleilyyn,
ja se itki onnesta,
kaikki se kaipuu,
hetken koti,
sinun silmissäsi, joissa olivat olleet
tutut jo kauan kauan
ja joista olin aina tiennyt.

Hetki

Yksityinen
sanaton
ajaton.

Erat

En tiedä, mistä silmäsi
syvät ja näkevät tulevat,
upposin niihin ja
sinuun kuin mereen
ja aika katosi
aikakaudet kohtasivat.
En tiedä, paljonko aikaa on
edellisestä kohtaamisesta.