Nyt minä tiedän, mitä ne välähdykset ovat,
ne hetket,
kun olemme jakaneet todellisuuksia:
Tietoisuuden äärettömyydet,
silmät,
tahdot,
tulvat.
Se tunnistaminen,
valintojen selitys.
Kaiken aikaa minä luulin sitä viaksi.
Ja he kysyivät,
miksi sinä aina kysyt.
Ja minä olin aina surullinen,
koska minä en tiennyt syytä,
ennen kuin nyt kaikki yhtäkkiä sai selityksen
ja missään ei ollut virhettä.
Arvostaa arvostaa arvostaa,
päätellä se vaikein kuvio
ja mokata heikoin,
pyöritellä
ja hallita takaa,
tietää
ja odottaa loputtomiin.
Miettiä aina, minkä siivun valitsisi,
ettei vaan rikkoisi mitään,
ketään.
Kiltteyden karvas veri kasvatti yrtit polulle,
jota kulkivat ne,
jotka haukkasivat aina kirsikan kakusta
ja delegoivat enemmän kuin osasivat ja viitsivät itse
ja keräsivät kiitokset jättimäiseen lankakeräänsä,
josta punoivat sukkia
tallata.
Mattopa kasvatti siivet ja kaikki tietävät,
minne matot lentävät, siellä oli kutsuva tuuli
ja jostain tuli taito
takoa oikeanlaista rautaa.
Vääränä mattona hiljaisena puoli vuosisataa
kasvatti sanat, joilla lentää
ja vain tahdon puute voisi estää yrittämästä.
Kuka tahtoo, se saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti