Noloja käveli jonossa vastaan,
häpeämättömiä pullahiiriä ja vohvelihousuja.
Minä heilutin heille iloisesti ja tarjosin naksun
juttelin mukavia ja nauroin iloisesti.
Tuli vastaan poro, jolla oli Harry Potterin silmälasit.
Sanoin sille päivää ja kysyin kuulumisia
ja se kutsui minut talliinsa ja minä söin jäkälää sen kanssa.
En ollut koskaan syönyt niin hyvää jäkälää.
Sitten kävelimme räntäsateessa
ja loska hiveli varpaitamme ja sorkkiamme.
Oli melkein keskiyö,
kun kuu putosi autoni päälle ja tietenkin siellä oli liikennekamera,
sain sakot.
Ajoin kotiin surullisena,
sillä erityisesti vohvelihousujen seura oli ollut mielenkiintoista ja tiesin palaavani taas yksin purkittamaan joulusillejä
melkein loputtomasti,
tai ainakin 16 päivää vielä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti