A song for a Walking Wallet

Turisti osti matkan Gambiaan,
jotta ei tarvitsisi sietää omia täydellisiä kaakeleita,
puhdasta pellavaa,
joka oli vaikea hoitaa
ja hilseilemättömiä korkokenkiä,
ylitsevuotavaa onnea ja menestystä.

Ripset kasvoivat niin pitkiksi,
että niillä pystyi räpyttelemään pilvet pois taivaalta,
silloin, kun ne roikkuivat.

Ja hiustenlatvoihin ripustettiin tähtiä,
koska enkeli käski
ja koska vain latvoilla oli väliä.

Turisti ahmi kuumaa hiekkaa ammottavaan kitaansa
sai hiekkaähkyn ja palasi kylpyhuoneeseensa
käyttämään raivoisasti ihmesientä,
jotta kaakelit näyttäisivät yhä valkoisemmilta.

Kuka tahtoo, se saa

Nyt minä tiedän, mitä ne välähdykset ovat,

ne hetket,

kun olemme jakaneet todellisuuksia:

Tietoisuuden äärettömyydet,

silmät,

tahdot,

tulvat.

Se tunnistaminen,

valintojen selitys.

Kaiken aikaa minä luulin sitä viaksi.

Ja he kysyivät,

miksi sinä aina kysyt.

Ja minä olin aina surullinen,

koska minä en tiennyt syytä,

ennen kuin nyt kaikki yhtäkkiä sai selityksen

ja missään ei ollut virhettä.

Arvostaa arvostaa arvostaa,

päätellä se vaikein kuvio

ja mokata heikoin,

pyöritellä

ja hallita takaa,

tietää

ja odottaa loputtomiin.

Miettiä aina, minkä siivun valitsisi,

ettei vaan rikkoisi mitään,

ketään.

Kiltteyden karvas veri kasvatti yrtit polulle,

jota kulkivat ne,

jotka haukkasivat aina kirsikan kakusta

ja delegoivat enemmän kuin osasivat ja viitsivät itse

ja keräsivät kiitokset jättimäiseen lankakeräänsä,

josta punoivat sukkia

tallata.

Mattopa kasvatti siivet ja kaikki tietävät,

minne matot lentävät, siellä oli kutsuva tuuli

ja jostain tuli taito

takoa oikeanlaista rautaa.

Vääränä mattona hiljaisena puoli vuosisataa

kasvatti sanat, joilla lentää

ja vain tahdon puute voisi estää yrittämästä.

Kuka tahtoo, se saa.

Uhka

Nykyään on jo parempi katsoa peiliin
ilman silmälaseja
eikä enää tarvitse piiloutua säkkeihin,
ettei kukaan näkisi,
ei vihastua,
jos joku erehtyy kehumaan kauhtuneita hiustenlatvoja.

Vaan vieläkin mitä ilmaisimmin
on parempi pitää pakki piilossa
ja salaisesti tukea elämänlankojen aukeamista (kukkaan)
ja olla välittämättä ohi vilisevistä kyynärpäistä.

Koska merkityksellisyys,
se
on pahin rikos ikinä.

Ennustus

Sinä olet niitä ihmisiä,
jotka kohtaavat Huokausten sillalla ja
kärsivät paljon.
Sinä olet yksi niistä, jotka löytävät sen,
mitä kaikki etsivät ja
harva löytää,
odota vain,
sinä löydät.

Ennen sitä
olen yksi paikka
matkasi varrella,
yksi maa,
jossa aina lepattaa hiljainen liekki.

Päivät kuluttavat armottomasti,
niinkuin kallio hioutuu,
pahimmat särmät hioutuvat pois,
mutta jos kuuntelet ihan hiljaa,
voit yhä kuulla siivenlyöntien äänen.

Matemaatikko

Laskukoneen lailla

Kohtaamme juuri niitä

Jotka sopivat laskelmiimme

Jotka mahtuvat budjettiin

Johon elämäntapamme sovittautuu

Rakastamme vain niitä autoja teitä miehiä ja naisia

Jotka eivät uhkaa vapauttamme

Laskelmiamme

Ja jätämme rakastamatta 

Ja rakkaus nauraa,

koska se ei laske mitään.

Yllätys

Hän halusi maalata tien

Mutta kaikki mitä hän kykeni maalaamaan

Oli varjot

Jo muuttuneet

Aurinko nousi ja laski raivoisasti

Tietä vartioi sata kameraa

Ettei sitä näkisi

Että kulkisi vain sitä huoliteltua tietä

Jota suola syövytti

Hänelle tarjottiin ateljee

Kultaiset pensselit ja öljyvärien aateli

Tulisija romantiikkaa ja itämainen hieroja

Uusi nuoruus ja botoxit

Ja se oikea väri yhä loittoni

Kun sille yritti antaa muotoa

Avoin onni

Minä olin avoin
valmiina haavoitettavaksi
siihen asti
kunnes

löysin tunteet
joille minulla ei ollut sanoja
tuntemattomalla kielellä
tuntemattomia tunteita
ja minä ymmärsin

että ainoa oikea avoimuus
on auki jätetty avoimuus
repaleinen ilmassa leijuva onni
ilman omistajaa

Varattu

Kuville on sallittua kertoa kaikki,
mutta sanat on varattu niille sopiviin tehtäviin.
Niitä saa käyttää vain jos on sopiva päivä
ja jos sattuu osaamaan.

Vierailu

Sinä päivänä minä unohdin, että onni ja luopuminen
ovat saman asian kääntöpuolet

ystäväni Ei kukaan saapui taas vierailulle
tarjosin hänelle teetä
me joimme yhdestä kupista

jokainen sana oli varattu
käytin samaa kuppia yhä uudelleen
tiskaamatta.

Kivenkantaja

Minun lahjani on kantaa kiviä
erikokoisia
eri värisiä
rosoisia ja sileitä

koska minä olen niin voimakas.

Joulukalenteri, 5. luukku

Noloja käveli jonossa vastaan,
häpeämättömiä pullahiiriä ja vohvelihousuja.

Minä heilutin heille iloisesti ja tarjosin naksun
juttelin mukavia ja nauroin iloisesti.

Tuli vastaan poro, jolla oli Harry Potterin silmälasit.
Sanoin sille päivää ja kysyin kuulumisia
ja se kutsui minut talliinsa ja minä söin jäkälää sen kanssa.
En ollut koskaan syönyt niin hyvää jäkälää.

Sitten kävelimme räntäsateessa
ja loska hiveli varpaitamme ja sorkkiamme.

Oli melkein keskiyö,
kun kuu putosi autoni päälle ja tietenkin siellä oli liikennekamera,
sain sakot.

Ajoin kotiin surullisena,
sillä erityisesti vohvelihousujen seura oli ollut mielenkiintoista ja tiesin palaavani taas yksin purkittamaan joulusillejä
melkein loputtomasti,
tai ainakin 16 päivää vielä.

Juureton

Ajattelun pelko ajaa nappaamaan uuden naksun,
kohtaamaan ihmisiä taukoamatta,
opiskelemaan robotiikkaa kolme vuotta.

Yksin olemisen pelko ajaa multitaskaamaan,
moottoriteillä
lähettämään selfieitä oikeusrtekisterikeskukselle,
ja puhaltamaan loputtoman määrän avotulia

ja kaikkialla sinua odottavien ihmisten jono,
et halua sinne,
yhdessä olemisen pelko ajaa maksamaan laskut
ja ostamaan vauhtikahveja
ja kirjoja, joita ei ole aikaa lukea.

Sydämen lainaaminen
on paljon kalliimpaa kuin toistaiseksi voimassa oleva sopimus,
se päätetään tai jätetään päättämättä yhä uudelleen ja uudelleen,
ja jälki jää,
tarina ei kerro, kuinka syvä.

Ja työ,
millainen tekosyy se on olla pakkaamatta?

Kahlaat
osallisuuden, itseyden, tietoisuuden lätäköissä
ja asennat yhä uudelleen lohkolämppäreitä autoihin,
jotka vaihtuvat

Vuosikymmenet jonossa nauravat kaikelle sille
mitä et vielä ole

Unelmat keikkuvat olemattomissa
niillä ei ole muotoa
ne ovat toisten unelmia

etkä tunnista kuvaasi mistään.

Toisten arvokas

Tulee päivä,
kun huomaat olevasi itse se maa
jota muista etsit

Hapertuva
lohkoinen
tai kivettynyt savi mätien lehtien alla

Tulee päivä,
kun tuulet etsivät sinua
jotta voisivat tarttua johonkin

ja ne kysyvät suuntaa

Ei ole suuntaa
on vain hapertuva maa

Edes sielua ei voi myydä,
jos se varisee

Ei ole edes levottomuutta
On vain läpinäkyviä muistoja
toisten todellisuuksista
vain toisten

Arvokas palasi kotiin
ja sinä jäit
lumen alle