perjantai 20. joulukuuta 2019

Polyamoria

Sanoit kaikki sanat,
teit teot,
se ei enää kasva:

Se nukkuu talviunta valkeaa,

jakaa solujaan tauotta

missä liikkuukin.



Nokkahuilu

Kun olin lapsi, päätin,
ettei minusta koskaan tule hoitajaa.
Minulla oli tapana kantaa toisten murheita
ja sydämeni paisui kuin pullataikina:

Se meinasi poksahtaa.

Kun kasvoin, päätin muuttaa yhteiskunnan
paremmaksi,
sellaiseksi,
että kaikilla olisi oikeudenmukaista, iloista ja ihanaa
ja kaikilla, jotka halusivat huolenpitoa, osallisuutta ja ystävyyttä,
oli siihen mahdollisuus.

Kun kasvoin lisää,
huomasin, että sydämeni painoi tonneja,
enkä itsekään mahtunut asteikolle,

olin huonosti soiva nokkahuilu
ja jokapäiväinen opetteluni
aiheutti tuskaa muiden korville,
eikä iloa,

jota olisin halunnut sirotella kaikkien poluille.

Naurun siivet lepattivat
ja sydämeni -

sekoitin sydämeni tehosekoittimella aamusmoothieen:
Pinaattia, kurkkua, banaania, chiaa, avokadoa, sydän.

Kirjoitin hankepapereita ja tutkimussuunnitelmia
keskeneräiselle maailmalle,
keskeneräiselle ihmisyydelle

ja itkin kohtaamattomuutta,

mikä tekee meistä ihmisistä niin monimutkaisia, ettei meitä kukaan kohtaa,
jäämme loputtomiin yksin,
hoitamattomiksi,
ilman vanhempia, ystäviä ja huolenpitoa.

Ihminen
on yksinäinen peto.

sunnuntai 8. joulukuuta 2019

Puhdistus

Lunta sataa,
kynttilä polttaa pois pimeän.
Hengitän hetken pienhiukkasia:
Se on passiivista tupakointia ja terveysriskejä.

Pakenen pimeää ulos:
Tuulee lunta vasten kasvoja
se puhaltaa vihan ja pettymykset taivaan tuuliin,
niitä oli,
vaikka kielsin ja kitkin niitä alituiseen pois.

Olen mätä omena ja makaan maassa:
Valkoinen lumi peittää minut, pesee ja puhdistaa
ja vihdoin
voin hetken levähtää.

Vietän hautajaiset,
kukitan loppuun käytetyt ajatukseni ja työni tulokset,
enkä uhraa enää ajatustakaan niiden muistolle:
On aika jatkaa eteenpäin.

Antaa tulla vaan,
mitä tulossa on,
syli, sydän ja kalenteri on auki!

Mieli on tyhjä, täynnä vapaita paikkoja!
Saako jo aloittaa?



Appelsiinin kuoret

Koska olen epätasainen ja keskeneräinen,
enkä aina jaksa pelastaa maailmaa,

ajatella pelkkää hyvää kaikista
ja uskoa.

Koska stardardit ovat korkealla
ja minä matalalla:
Likaisissa onkaloissa nukun maan sisässä

- vaikka tahtoisin vain lentää -

voisiko joku pyyhkiä minut kartalta
ja syväpuhdistaa pestä keventää?

Haluan vain juosta ja huutaa:
En se ollut minä,
se oli joku muu!

Saisiko kaikki ikävät ajatukset lohkaistua kuin appelsiinin kuoret,
laittaa maatumaan

Voi miksi olen ateisti?