Lunta sataa,
kynttilä polttaa pois pimeän.
Hengitän hetken pienhiukkasia:
Se on passiivista tupakointia ja terveysriskejä.
Pakenen pimeää ulos:
Tuulee lunta vasten kasvoja
se puhaltaa vihan ja pettymykset taivaan tuuliin,
niitä oli,
vaikka kielsin ja kitkin niitä alituiseen pois.
Olen mätä omena ja makaan maassa:
Valkoinen lumi peittää minut, pesee ja puhdistaa
ja vihdoin
voin hetken levähtää.
Vietän hautajaiset,
kukitan loppuun käytetyt ajatukseni ja työni tulokset,
enkä uhraa enää ajatustakaan niiden muistolle:
On aika jatkaa eteenpäin.
Antaa tulla vaan,
mitä tulossa on,
syli, sydän ja kalenteri on auki!
Mieli on tyhjä, täynnä vapaita paikkoja!
Saako jo aloittaa?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti