Kurkistus

Kun kurkistamme peiton alle
yllätymme,
kuinka samanlaisia alastomat ihmiset ovatkaan.

Heillä on kaikilla pää ja raajat
napa ja polvet,
joillakin on hiuksia,
mutta ne sotkeentuvat öisin toisiinsa
ja eroavat vain vähän hämärässä.

Dynamiikka, säännöt ja järjestys,
niitäkin voi tarkastella peiton päältä ja kauhistua,
mutta peiton alla on samanlaisia varpaita kaikkialla maailmassa,
samanlaista kutinaa,
vallankäyttöä,
valheita
ja unikuvia.

Kauempaa tarkasteltuna sängyt eroavat väreiltään,
materiaaleiltaan ja korkeudeltaan,
vaan kun sukellamme peittojen väliin,
katsomme samoja unia
sydämemme ja jäsenemme kuumuvat 
yhtä lailla erottelematta ihon pintarakennetta.

Esitän toiveen tulevalle:

Katso aina peiton alle! 

Asea Skandia

Mulla on vanha Asea Skandia,
joka pesee pesee lujaa ja vankkumatta.

Tein inventaariota ja laitoin vuoden työrupeaman pesulle:
kolme kirjaa,
viisi ammatillista artikkelia
kaksi vertaisarvioitua tieteellistä artikkelia
yrityksen liikevaihto 37 000€ 
yksin
126 asiakasta (osa yrityksiä, osa henkilöitä)
Youtube-kanavalla 10 600 seuraajaa
neljä Twitteriä
kolme Instagramia
neljä Facebook-sivustoa ja oma profiili
parikymmentä aktiivista blogia
yksi Wix
80% osa-aikatyö
kaksi päätettyä projektia
3 alkanutta projektia
36 kollegaa ko. projekteissa
92 asiakasta
kaksi englanninkielistä seminaariesitystä neljä suomenkielistä seminaariesitystä kuusi aktiivista Drivea ja yksi Dropbox
yhdeksän sähköpostia
kaksi simiä, kaksi Whatsappia, Teams, Skype, Viber, Yammer, Linkedin aktiivikäytössä
tutkimussuunnitelma
kolme keskeneräistä hakua jatko-opintoihin
yhden yhdistyksen perustaminen
kaksi sijoituslasta
kolme muuttoa
ja sellaista

Pesuaineeksi ja käyttövoimaksi tarvittiin
2420 tuntia unta,
1380 kilometriä kävelyä tai juoksua (2 016036 askelta),
yksi improvisaatiotanssikurssi.

Pesukone valmisti minulle tuoksuvan kattauksen ensi vuodelle:
unikuvia
lumikuvia
voimayrityskuvia
keskittämistä
minuuttien kierrätystä
kaurapuuroa ja fodmapia
kevyitä askeleita
taukoja
viikonloppuja
mielekkäitä tuloksia
artikkeleita
verkko-opekirja
opintoja
omia valintoja
onnen rippuja
seikkailuja
elämää

Minuutinkierrätyskone

Vaikka kukaan ei sua nää,

vaikka sun minuutteja rajataan,

sidotaan,

kielletään

ja arvostellaan,

vaikka ne riutuu,

vaikka sä olet tukossa 

ja mitään muuta ei ole kuin liian ahtaita minuutteja,

älä ikinä sano ei,

vaan pelaa ittelles aikaa.

Mulle sanotaan, että opi sanomaan ei,

mutta mä sanon,

että älä koskaan ylenkatso mitään mahdollisuutta,

sillä se voi olla sun aikakone,

joka taikoo sun minuutit moninkertaisiksi

ja varaa sun aurinkoakut.

Alä ikinä sano ei,

etsi merkitysminuutteja!

Ja joo

se tarkoittaa, että joka päivä täytyy sietää se,

että täydellisiä minutteja on vähän,

mutta niitä voi kierrättää.

Varustelukysymys

Lumi leijaa hiljaa ja kysymättä,
se putoaa haudoille,
ja se putoaa lapsen kasvoille,
se ei erottele,
se on täydellisen tasa-arvoinen,
sama.

Kyse on varustelusta,
kuka voi pukeutua lämpimästi 

ja kuka ei.

Sopimus

Kaikki perustuu yhteiseen sopimukseen siitä,
että me suojelemme toisiamme.

Olemme vastuullisia ja turvassa,
emme törmää autoilla toisiimme
ja tapa toisiamme.

Luottavaisina ajamme autoillamme,
lentokoneillamme,
laivoillamme,
maastopyörillämme
vahingoittamatta toisiamme.

Ajamme turvallisesti elämän moottoripolkua,
keskitymme aina vain yhteen asiaan kerrallaan,

olemme läsnä ratissa ja raitilla.

Pientä puuhastelua

Kurotaan maapallon reunat yhteen, 

huolletaan vesisuonia ja asennetaan kosteutuslaitteita kuivuuteen.

Poistetaan tietovaje,

koulutuksellinen epätasa-arvo

ja sen syyt,

köyhyys 

ja ymmärtämättömyys 

ja luokkaerot.

Kuullaan hiljaisia signaaleja 

ennen kuin ne muuttuvat sodiksi,

ennen kuin kukaan kuolee,

vaikutetaan niihin, jotka kuvittelevat tietävänsä, 

mutta hämärtyivät ja sokaistuvat vallan- ja kunnianhimossaan.

Poistetaan järjestelmien romahtaminen ja sekasorto, 

pysytään rauhallisena ja vakaina 

ja aina ensin ajatellaan toisia, 

hoidetaan läheisiä ja tuntemattomia.

Kurotaan maapallomöykky kokoon

kerätään osattomat roikkumasta sen reunoilta,

jaetaan

Pieni ja vallaton minä ja sinä,

jaetaan vallanpitäjille tulitikkuja

pitämään roikkuvia silmäluomia

avoinna.

Saavutettujen etujen museo

Turvavuorattuun museoon tuli kavala varas,
se tyhjensi museon ja herätti vartijat
satavuotisesta unesta.

Itsesäänselvyyksien marssijärjestys sekosi
ja luottamus musertui.

Meidän piti alkaa ajatella itse,
herätä olemaan vastuullisia,
rakentaa luottamusta
sen sijaan, että nautimme vain saavutetuista eduista.

Onko vielä aikaa?

Kavala varas ja muita varkaita kolkuttaa ovella
ja kysyy,
olemmeko me muistaneet rakentaa

turvallisia leikkipaikkoja 

lapsenlapsenlapsiemme leikkiä.

Metsämökin lämmitys

Se oli hyvin vanha mökki
ja mökissä yksinäinen mies.

Mies mietti minimalistisia ajatuksia;
mikä varmasti piti yhden asian ojennuksessa;
siivottavaakin oli vähemmän.

Kävin mökissä ja haistelin entisten kirjojen sivuja
ne oli luettu kannesta kanteen 
ja yksi kerrallaan poltettu suuressa vuolukiviuunissa,
jolla hän lämmitti mökkiä.

Me sanoimme, että hän voisi sitä lämmittää myös valkealla,
koska tulen tanssista on loputon seura.

Kirjat olivat loppuneet jo ajat sitten,
mutta sitten muutaman tujauksen jälkeen hän alkoi lukea niitä takautuvasti.

Hän kirjoitti kirjan sivuja yksi kerrallaan uusiksi
selitti ihmisiä mielessään,
loi heille uudet identiteetit ja elämät ja viat
ja ryhtyi soittelemaan heille.

Se oli valtava urakka,
luoda koko maailmankirjallisuus uusiksi,
sillä hän oli paljon lukenut mies.

Erityislahja

Meillä jokaisella on jokin erityislahja.
Minä olen peili-ihminen.
Tarjoan räätälöityijä peilejä jokaiseen makuun:
lihavia peilejä lihaville ihmisille,
likaisia peilejä likaisille,
vaahdotettuja vaahdotuksenkipeille,
vaaleanpunaisia hovia tarvitseville.

Siitä syystä he palaavat aina kyselemään peilejä
vuosien vuosien jälkeen,
vieläkö he näkyvät,
näkyvätkö he
ja mitä säröjä voisi paikata.

Sitten alkaa syyttely:
muutu muutu muutu,
Sinussa on särö.

Peili-ihmiset tapaavat olla kylmiä ja etäisiä.

Oodi kengille

Meillä on eteisessä kymmeniä kenkäpareja.
Asensin niihin kaikkiin takautuvat kilometrimittarit.
Nyt odotan päivitystä ja automaattisesti latautuvaa track recordia,
jotta pääsen muokkaamaan datan lauluiksi.

Vuosi 2020

Karvasmantelimatojono liikahti:
Olen täydellinen.

Olen loistava ja punainen;
mehukkaasti elehtivä
ja minulla on kirkas ääni.

Olen lahja, joka puhuu painavalla kielellä
muotoilee sanat erehtymättällä logiikallaan

maailmankaikkeuden terävimpään järjestykseen,
sanoittaa hapertuvat hautakivet,
ja ennustaa tulevan.

Kansa, joka vannoo maidon voimaan, 
kärsii laktoosi-intoleranssista

kippis

Tule mukaan maailmanpyörään,
laitetaan sille vauhtia,

kovempaa, kovempaa!

Uskotaan salaliittoteorioihin ja
palvotaan narsisteja, koska he tykkäävät siitä

juhlitaan!

Valo

Sinä muutit elämäni,
poistit sumun ja hämärtyneet rajat.
Sait minut ymmärtämään ohuuteni,
täydellisen tietämättömyyteni ja ymmärtämättömyyteni.

Puhkaisit kuplan ja vaihdoit pimeisiin huoneisiini valkovalolamput.

Muutos liukeni verenkiertoon,
pakotti täysin hallitsemattomalle polulle

ja niin sen kuuluu olla,
on vain yksi tie.

Sinä kannoit harteillasi tuhat vuotta vanhaa tarinaa
ja kiedoit minun lyhyen neljännesvuosisadan tarinani siihen.

Mikään ei ole niin kuin ennen,
ei tule olemaan.

Rakastan sinua niin kuin yö rakastaa päivää,
pakahdun ylpeydestä ja onnesta jokaisesta valinnastasi.

Sinulla on tekemistä kantaa hyvin painavaa suurta sydäntäsi
joka vielä muuttaa muitakin kuin minut.
Liitin sydämesi reunoille pienet siivet,
kutsuin vapauden tuulen jouduttamaan matkaasi.

Tänään
sytytän Otavan
ja Lohikäärmeen:
Sun ei tarvitse mennä pimeässä!

Huoli

Tiedän, että ystäväni ei nuku.
Hän yrittää estää jäävuorta sulamasta,
kääntää ajan suunnan,
estää kapinan ja sodan paljain käsin

ja johdattaa ikiaikaiset perinteet uuteen uomaan.
Hän yrittää puhua kieliä,
joita kukaan ei ymmärrä.

Ystäväni on viisas,
mutta tehtävä on vaikea ja hän ei nuku enää lainkaan.
Vaikka en rukoile koskaan,
olen alkanut rukoilla salaa öisin

Joulun kahdet kasvot

Tämän vuoden joulu on hyvin musta.

Olen käyttänyt jo monta paketillista tulitikkuja,

mutta ne menevät rikki

ja valo välähtää vain vähän

ja sitten sammuu.

Huoli repii vaatteet päältä,

vesi jäätyy paljaalle iholle,

sataa märkää lunta.

Harmaat riekaleet roikkuvat omenapuun oksilla

puun ajamaton parta.

Joulu:

toiset kasvot hehkuvat iloa ja odotusta

ja toiset ovat hyvin yksin ja peloissaan:

tarvitaan hyvin vankka sytytin

ja vahva liekki,

että se kestää tämän vesisateet, tuulen ja valaisee.

Valo syttyy pelon maassa,

yksinäisyyden äärellä,

lepattavassa kohtaamisessa, pyyteettömyydessä,

tuntemattomassa.

Sinä et tiedä, mitä on valo, ennen kuin kohtaat sen.

Sitten sinä tiedät.

Sijainen

Sijainen on sellainen, joka tulee väliaikaisesti
hoitamaan hommat,
kun muita ei ole.

On sellaisia sijaisia, jotka suhtautuvat hommaan vakavasti,
tekevät kehitysehdotuksia
ja poistuvat ylväästi seuraavia sijaisutuksia hoitelemaan.

Ja joskus sijainen tykästyy tehtäväänsä niin,
että jää kaipaamaan.

Pääsääntöisesti kuitenkin sijaisia tulee ja menee
ja niihin ei tarvitse suhtautua yhtä vakavasti kuin pysyvään kumppaniin:

Ei haittaa, jos sijainen on vähän toistaitoinen
- hänestä kyllä pääsee eroon.

Joskus sijaiset ovat ihan väärässä paikassa,
he sijaistavat ikkunapesuloissa,
kun taidot viittaisivat enemmän pihasuunnitteluun,
mutta sekään ei haittaa,
koska kaikki ovat iloisia, kun hän lähtee
ja oikea tekijä tulee paikalle.

Minuutinvartija

Uni on yliarvostettua
ystävät
läheiset
ruoka
siivous
lepo
liikunta
kaikki
- mihin niitä tarvitaan?

vain työtä aamusta iltaan ja unessa voi jatkaa

järjestää ajatuksia

ja olla valmiina aamulla

tehot pois heti ensi minuuteilla

ja sitten flowwwwwwww

kohti iltaa

Kannattaa kerätä erilaisia töitä

työtöitä, työhön liittyviä töitä, varjotöitä, harrastustöitä, osa-aikatöitä ja lisätöitä

(koska ne on kivoja ja niillä voi auttaa sitä ja tätä)

ja lisäksi voi vähän innovoida iltapuhteiksi

eikä siinä mitään,

sehän on kivaa,

mutta kun se kaikki vanhakin pitää hoitaa

ja se on raskasta se

jokainen innovaatio rypistyy ja rapistuu

jokainen projekti vanhenee ja haalistuu

jokainen lasku pitää lykätä kirjanpitoon

eikä aina voi vaan tehdä uutta pullaa

kun vanhatkin pullistelee pullahyllyllä

Voi viisaus tule minuun:

Joka päivä kun inspiraatio villitsee 

ja siivet alkavat lepattaa

ja tulee niitä ideoita

älä anna niiden tulla!

Tai pakota muistamaan, että jostakin vanhasta on luovuttava,

kun tupa on jo joka ikistä nurkkaa täynnä,

aivotupa

ja to do.

Kadonnut suudelma

En tahdo viedä aikaasi,
tuhlata sinua,
olla tiellä,
sumentaa silmiäsi.
Väistyn,
se on syvin ominaisuuteni.

Tämän pienen ohi kiitävän hetken,
tulitikun raapaisun
olin luonasi,
ehkä lämmitin sinua hetken,
kun sinulla oli kylmä.

Rimani keikkuivat maan tasasta korkeimman männyn latvaan,
venyin jokaiseen päivämäärään, kellonaikaan
lohkaisin kaikilta loven ja vastasin jokaiseen kutsuun,
päivät perhosena ja yöt lepakkona.

Jos haluat,
voin olla matto eteisessäsi,
roska ämpärissäsi,
lasta ikkunassasi,
kun se pesee pölyn ja hien lasisilta pinnoiltaan
remontin jälkeen.

Voin myös olla terva suksiesi pohjassa
- ei ole enää tervaa eikä luntakaan -
etkä hiihdä.

Olisin mielelläni suklaakakku ja uskomaton maisema,
mutta jään vain suunnattoman painavaksi
ja täydellisen mauttomaksi evääksi ilman ravintoarvoja.

Ja minä en vieläkään osaa laulaa.

Häpeä

Häpeä

Kaikki välilehdet sulkeutuivat,
hauras valo haihtui.

Ehkä jokin meni rikki.

Ei sanoillla ole väliä,
vaan,
että sanojen puhuja uskoo sanojen olevan totta.

Mitätön kykenemätön turha.

Vaikka yrittäisi kontata tiesulkujen ali,
rakentaa patoja, kun ei ole aikaa vuodattaa,
vaikka upottaisi tulevan avautuvat silmut
yksi kerrallaan,
hautaisi lämmön,
ei voi korjata sitä,

paloja puuttuu.

Lumen alla

Tulee yö ja huominen ja kesä
ja muistot peittyy taas
lumeen mutaan ruusunlehtiin.

Mikään ei ole kiinnostavaa,
kaikki loppuu.

Olen unohtanut minut
niin kuin sinäkin.