Etuajassa

Keskeneräisessä, ikuisesti puolivalmiissa maailmassa,
jossa ihmiset ovat valtameristä esiin kurkkivia saaria,
tuliperäisiä laavahuippuja,
uinuvia ikuisuuksia,
jotka odottavat ikijään sulamista,
kun ilmastot muuttuvat ja planeetat vaihtavat paikkoja
ja etsimme koteja hengittää, asua
ja puhjeta kukkaan esiin nousevasta kalliosta.

Merimatkallamme,
tällainen kallion kukka, tyylikäs ja kaunis koti sinä olet:
kohtaamiset ovat joskus koteja.

Pienellä kallionlohkareella kiipesimme yhdessä menneille ja tuleville vuosikymmenille,
piti kiivetä ihan ylös asti,
ja alas,
ja lähes koko ajan viive antoi odottaa oikeaa aikaa.
Vuosikymmenet pyörivät villisti ympärillä,
olimme liian ajoissa,
ja myöhässä,
mutta silti tuo kukka puhkesi kalliosta yhä uudelleen

ja meillä oli onni ja etuoikeus 
nähdä
kapinan ja tupakansavun lomassa
viisautta kuiskiva tuuli,
käydä armon, ja moraalin hiljaista keskustelua  

tuntea kaunis esikuvamme, järjen ääni,
joka ankkuroi ja rauhoittaa uskomaan
luottamaan, että kaikki järjestyy,
kuitenkin.

Olet luotettava ystävämme
- jonka osaamisesta on kasvanut lukemattomia pavunvarsia tahtovien kiivetä.

Onnea uudelle alkavalle vuosikymmenelle!
Olet ehkä edelleen etuajassa
- kaiken aikaa etuajassa -
mutta juhlitaan nyt sitä kaiken aikahötön sekamelskaa,
kulttuurien pirstaleita ja 
kotiin tulon hetkiä;
jaettua järjen ääntä ja viisautta, 
tyylikkäästi kannettua ja kaikkialle tipahtelevaa kauneutta,
jonka merkkinä se kukkahuippu heiluu maailman tuulessa:
sinä.

Tuulen syliin nukahtaa syvä arvostus,
jonka varassa on voimaa rakentaa lauttoja ylittää valtavia meriä
ja nokosista virkistyneenä etsiä ikijäästä nousevia kukkia.

https://youtu.be/Ysz0MJcSwLY