Rakastettavat ovat toisaalla

He jotka minulle puhuivat rakkaudesta,

halusivat jotain itselleen.

Minä ymmärrän sen toisin,

se on epäitsekkyyttä.

Minä en en suosittele itseäni kenellekään,

ne ovat muut, joita suositellaan. 

En soisi itseäni kenellekään,

kukaan ei ansaitse minua,

en tee ketään onnelliseksi.

Rakastettavat ovat toisaalla,

ei täällä,

ne jotka onnellistavat läsnäolollaan.

Olen toinen

Hyvästi ystäväni

Hyvästi, hankala ystäväni,
hyvää matkaa!

Sinä aina tulit kyselemättä,
otit tilan
tulit ja menit ilman,
että saatoin sinuun vaikuttaa.

Joskus olin läsnä
joskus olit vain ilmaa
joskus etsit sairaalloisesti jotakuta,
jota ei koskaan ollut,
ei ollut tulossakaan.

Mikä ikinä nimesi olikaan,
aina tulit ja menit,
lähdit matkaan,
etsit uutta kotia.

Sinä itkit,
sinä kerroit tarinoita uusista kodeista,
sinä sävelsit lauluja,
kirjoitit 97 runoa,
sinä muistit, vaikka vuodet haalistivat.

Ja yhä sinä halusit tulla käymään,
vaikka oveni olivat muurautuneet umpeen,
ja ikkunoissani oli puuristit.

Suojauduin sinulta jo 9-vuotiaana
ja joskus
hetkeksi
avasin oven
huomatakseni, että on parempi pitää se kiinni.

Älä tule,
minulla on tekemistä....

Kivi

Sydämeni sataa loputtomasti
en kosketa enää ketään
ihmiset ansaitsevat toisiansa
rakastavat
kuuluvat toinen toisillensa

minä putoan sadan maadun
käännyn pois
minä elän
olen maa

Sanani kuolivat
annoin ne pois
poistuin

Saksofoni repii yhä ihoani
se jättää hyvästit

Aikojen alussa oli hyvyys

Aikojen alussa oli hyvyys
ja kauneus
oli ilo:

koruttomat

yksinäiset

maan uumenissa
tuhkassa.

Profetia,
akatemia,
lainsäädäntö,
instituutio
nukuttivat aikaisin

vaatettivat.

Tuli syksy
ja lain kirjat
unohtivat ne,
jotka eivät nukkuneet vielä.

Onneksi sinä tulit

Lapseni, valonkantaja,
pimeässä yössä päätit tulla nopeasti
maailma ei ollut valmis
mutta sinä tulit
Sydämeni jääkausi loppui
askel askelelta ymmärsin
että jokainen pieni ihminen
on suuri
sulattamaan maailmanlaajuista jääkautta.
Onneksi sinä tulit,
sillä maailmassa tarvitaan valoa ja viisautta,
onnea määrittelemässä <3

Lauantai

Sen seitin saitin siitin,
etsin magneetin,
hullumagneetin,

jossa oli solmu avattavaksi,
ja se aukesi tuhanteen silmuun,

oli muruja,
maailma täynnä muruja,

terälehtiä,
soikeita ja varovaisesti kuoriutuvia

ja hulluus kosketti sitä,
se hyväksyi hetken.

Kaivo oli 30 metriä syvä
ja yritin kurkistaa sisään putkesta,
mutta kuvaa ei näkynyt,
pinta oli liian kaukana.

Ostin kahdella eurolla hodarin,
join vain kokomaitokahvin
- hodarin sai joku muu,
en muista kuka.

Pyhä logiikka,
rakastan sinua.

Kuin unta, jota etsin
ja joka lopulta tulee
ja tarjoaa tositeeveetä
- niin paljon yksinkertaisempaa kuin
tämä lauantai.

Vielä hetki

Tänään
minä ajattelin,
että sinun pitää säästää rahaa ja aikaa
sinun pitää levätä ja valmistautua

kaikkeen

Tänään
minä ajattelin,
että sinun pitää säästää sinun
sanoja ja sielua
tulevaa varten

Ja sitten minä muistin,
että minä
olen säästänyt sitä sanaa koko elämän
se miltei jäi käyttämättä

olen ollut koko elämän sisältä koskematon

Mutta ehkä olen jo niin rohkea
että uskallan sanoa sen ääneen
suoraan
sinulle

sillä pian minun täytyy luopua sinusta
sinun täytyy jatkaa matkaa

kiirehdi
ei vielä

ei vielä

vielä hetki

Rakkaus hajoaa

Rakkaus hajoaa,
sen pisarat riekkuvat syystuulessa,
leijaavat kauas toisistaan.

Pisaroita vain,
ja joskus ne hetken koskettavat toisiaan
jälleen kuivuakseen,
leijatakseen toistensa tavoittamiseen.

Rakkaus hajoaa.

Minä löysin sen,
mutta en ansaitse sitä,
löysin sen myöhään ,
enkä minä osaa,
osaan vain paeta rakkautta,
ja siksi löydän sen vain silloin,

kun se minulta hajoaa
ja minun täytyy antaa se pois.

Kello käy
ja minä olen varmaankin elämäni lopussa yksin,
en kuulu kelvollisten lajiin,
kuulun toivottomien tapauksien galleriaan,
vaihtoehtokabinettiin,

rakkauden pisaroita ikkunalasissa.

En tekisi mitään toisin

En tekisi mitään toisin,
en tekisi.

En voisi jättää ketään murtumaan,
nukkumaan kylmässä ulkona.

Ihmiset ovat niin rikki
ja minä en.

Vaikka luovuin koko arvostani,
tein ruumiistani halvan ja mitättömän
ja annoin satuttaa itseäni,

en olisi minä,
jos tekisin toisin.

Jos et hyväksy minua kokonaan,
unohda.

Valot syttyvät

Kanssasi unohdan kokonaan,
kuka olen ja olenko se minä tai joku muu,
hukun sinuun,
katoaa aika,
päivä ja yö,
tuhannet valot syttyvät
ja joku sisälläni
soittaa saksofonia.

Mitä tapahtuu,
en tiedä.

Yhteinen kieli

Silmäsi puhuvat kieltä,
jonka sanoittamana on ikiaikainen viisaus,
jossa tämä elämä
mittaa lämpötiloja kilometrejä tavaroiden määrää.

Kuka tietää merkitystä,
maailmankaikkeuden järjestystä,
mitä aika on.

En ole palvellut ruumistani hyvin,
mutta valehdellut en ole sille ikinä.

Tiedän, mitä yksinäisyys on,
suun kielen puhujia riittää.

Näihin bitteihin hukkuu

Nopeasti tulee se yksinäisyyden hetki
ja tunne,
joudun laittamaan kuihtuneen kukan pois.

Äly huutaa armoa,
kaikki on hyvin,
mutta sydän itkee,
vaikka kuinka sille selittäisi ja sitä silittäisi.

Mitä sydän kestää?
En tiedä.

Kaikki kiteytyy siihen

Kaikki kiteytyy siihen,
että voin leikkiä samaa leikkiä,
nauraa samalle asialle.

Että voin olla niin vaarallinen kuin olen,
kohdata saman vaaran.

Historia ja historian historia

Kysyn sinulta ja sinulta
rakkaudesta.

Miten sinä voit rakastaa,
jos rakastat vain silmilläsi?
Kasvoja ja vartaloita tulee ja menee
ja aika patinoi niitä.
Silti sinä rohkenet puhua rakkaudesta
tietämättä mitä sinä rakastat!

Tulit luo ja puhuit paljon,
samassa lauseessa jossa tunnustit rakkautesi,
halusit muuttaa kaiken.

Aivopesit,
kutistit
sinun muottiisi sopivan
sopivasti rakastettavan
ihmisen kuoren.

Ei, älä puhu minulle rakkaudesta,
olen tarpeeksi vanha tietämään,
missä se on!

Aurinko putoaa Lumijärveen
ja kivet laulavat,
laineillaan ikiaikaiset kohtaamiset ja kivet,
jotka myrskyisästi nousevat järvestä
ja kivillä istuu väriseviä merenneitoja.

Älä usko seireeniin ja silmiisi,
sillä syvällä kivikossa on rakkauden koti
anna kuorien pudota syvyyksiin ja sukella.

Me olemme yksi iso kohtaaminen,
aikakaudet limittyvät
ja aurinko
se hymyilee laineilla

Vaikka kivet ovatkin noustessaan pohjasta
teräviä

Onnellisuus

Nyt vasta ymmärrän,
miten oikeassa olin aina.

Aika kului
ja minä luulin,
että olen tyhmä ja väärässä.

Mutta en ollut.

Kerran vuodessa
neljäkymmentäyhdeksän kertaa
lähti nahka.

Ja joka kerta se oli yhtä likainen
ja vanha.

Ja joka kerta kasvoi uusi,
vähän kosteampi.

Siellä se on,
Verisuren ulottumattomissa.

Siellä, mitä en arvannut.
Salaisuuksien takana,
niin lähellä.

Luojan kiitos,
kauneus katoaa!

Naantali

Äitini kysyi kauan sitten, mitä haluan
ja kun vastasin,
hän oli hyvin hiljaa
ja tiesi:
Se on vaikeaa.

Niin paljon helpompaa on tavoittaa valtaa ja oppiarvoja,
palvoa instituutioita ja
nostaa sokerijuurikasta,
ostaa ja käyttää koruja.

Paljas, aito,
riittävän rohkea
ja suuren suuri
- käänsin kivet ja kannot
ja raivoisasti tuulin etsiessäni:
Ja murskasin haaveet
omat ja toisten.

Pieni hetki menneisyydessä,
täysikuu,
polkupyörä,
kallio ja kukka
ja minä muistin kaikki.

Onneksi en ollut yksin,
tällä kertaa,
en ollut yksin.

Kohtaaminen

Elämien pituinen matka ja hetket
liukuvat toistensa eteen,
sattumanvarainen leikki,
mennyt ja tuleva,
sinussa.

Koti

Sylissäsi, silmissäsi, pysähtyvät tuulet.

Missä olit niin monta sataa vuotta?

Varjot

Pöllö huusi
ja minä tiesin,
se yksin tiesi,
mistä sinä tulit,
varjoista.

Varjot kohtasivat auringon,
sydän putosi syleilyyn,
ja se itki onnesta,
kaikki se kaipuu,
hetken koti,
sinun silmissäsi, joissa olivat olleet
tutut jo kauan kauan
ja joista olin aina tiennyt.

Hetki

Yksityinen
sanaton
ajaton.

Erat

En tiedä, mistä silmäsi
syvät ja näkevät tulevat,
upposin niihin ja
sinuun kuin mereen
ja aika katosi
aikakaudet kohtasivat.
En tiedä, paljonko aikaa on
edellisestä kohtaamisesta.