Rakkaus hajoaa,
sen pisarat riekkuvat syystuulessa,
leijaavat kauas toisistaan.
Pisaroita vain,
ja joskus ne hetken koskettavat toisiaan
jälleen kuivuakseen,
leijatakseen toistensa tavoittamiseen.
Rakkaus hajoaa.
Minä löysin sen,
mutta en ansaitse sitä,
löysin sen myöhään ,
enkä minä osaa,
osaan vain paeta rakkautta,
ja siksi löydän sen vain silloin,
kun se minulta hajoaa
ja minun täytyy antaa se pois.
Kello käy
ja minä olen varmaankin elämäni lopussa yksin,
en kuulu kelvollisten lajiin,
kuulun toivottomien tapauksien galleriaan,
vaihtoehtokabinettiin,
rakkauden pisaroita ikkunalasissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti