Pöllö huusi
ja minä tiesin,
se yksin tiesi,
mistä sinä tulit,
varjoista.
Varjot kohtasivat auringon,
sydän putosi syleilyyn,
ja se itki onnesta,
kaikki se kaipuu,
hetken koti,
sinun silmissäsi, joissa olivat olleet
tutut jo kauan kauan
ja joista olin aina tiennyt.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti