Minuutinvartija

Uni on yliarvostettua
ystävät
läheiset
ruoka
siivous
lepo
liikunta
kaikki
- mihin niitä tarvitaan?

vain työtä aamusta iltaan ja unessa voi jatkaa

järjestää ajatuksia

ja olla valmiina aamulla

tehot pois heti ensi minuuteilla

ja sitten flowwwwwwww

kohti iltaa

Kannattaa kerätä erilaisia töitä

työtöitä, työhön liittyviä töitä, varjotöitä, harrastustöitä, osa-aikatöitä ja lisätöitä

(koska ne on kivoja ja niillä voi auttaa sitä ja tätä)

ja lisäksi voi vähän innovoida iltapuhteiksi

eikä siinä mitään,

sehän on kivaa,

mutta kun se kaikki vanhakin pitää hoitaa

ja se on raskasta se

jokainen innovaatio rypistyy ja rapistuu

jokainen projekti vanhenee ja haalistuu

jokainen lasku pitää lykätä kirjanpitoon

eikä aina voi vaan tehdä uutta pullaa

kun vanhatkin pullistelee pullahyllyllä

Voi viisaus tule minuun:

Joka päivä kun inspiraatio villitsee 

ja siivet alkavat lepattaa

ja tulee niitä ideoita

älä anna niiden tulla!

Tai pakota muistamaan, että jostakin vanhasta on luovuttava,

kun tupa on jo joka ikistä nurkkaa täynnä,

aivotupa

ja to do.

Kadonnut suudelma

En tahdo viedä aikaasi,
tuhlata sinua,
olla tiellä,
sumentaa silmiäsi.
Väistyn,
se on syvin ominaisuuteni.

Tämän pienen ohi kiitävän hetken,
tulitikun raapaisun
olin luonasi,
ehkä lämmitin sinua hetken,
kun sinulla oli kylmä.

Rimani keikkuivat maan tasasta korkeimman männyn latvaan,
venyin jokaiseen päivämäärään, kellonaikaan
lohkaisin kaikilta loven ja vastasin jokaiseen kutsuun,
päivät perhosena ja yöt lepakkona.

Jos haluat,
voin olla matto eteisessäsi,
roska ämpärissäsi,
lasta ikkunassasi,
kun se pesee pölyn ja hien lasisilta pinnoiltaan
remontin jälkeen.

Voin myös olla terva suksiesi pohjassa
- ei ole enää tervaa eikä luntakaan -
etkä hiihdä.

Olisin mielelläni suklaakakku ja uskomaton maisema,
mutta jään vain suunnattoman painavaksi
ja täydellisen mauttomaksi evääksi ilman ravintoarvoja.

Ja minä en vieläkään osaa laulaa.

Häpeä

Häpeä

Kaikki välilehdet sulkeutuivat,
hauras valo haihtui.

Ehkä jokin meni rikki.

Ei sanoillla ole väliä,
vaan,
että sanojen puhuja uskoo sanojen olevan totta.

Mitätön kykenemätön turha.

Vaikka yrittäisi kontata tiesulkujen ali,
rakentaa patoja, kun ei ole aikaa vuodattaa,
vaikka upottaisi tulevan avautuvat silmut
yksi kerrallaan,
hautaisi lämmön,
ei voi korjata sitä,

paloja puuttuu.

Lumen alla

Tulee yö ja huominen ja kesä
ja muistot peittyy taas
lumeen mutaan ruusunlehtiin.

Mikään ei ole kiinnostavaa,
kaikki loppuu.

Olen unohtanut minut
niin kuin sinäkin.

Polyamoria

Sanoit kaikki sanat,
teit teot,
se ei enää kasva:

Se nukkuu talviunta valkeaa,

jakaa solujaan tauotta

missä liikkuukin.

Nokkahuilu

Kun olin lapsi, päätin,
ettei minusta koskaan tule hoitajaa.
Minulla oli tapana kantaa toisten murheita
ja sydämeni paisui kuin pullataikina:

Se meinasi poksahtaa.

Kun kasvoin, päätin muuttaa yhteiskunnan
paremmaksi,
sellaiseksi,
että kaikilla olisi oikeudenmukaista, iloista ja ihanaa
ja kaikilla, jotka halusivat huolenpitoa, osallisuutta ja ystävyyttä,
oli siihen mahdollisuus.

Kun kasvoin lisää,
huomasin, että sydämeni painoi tonneja,
enkä itsekään mahtunut asteikolle,

olin huonosti soiva nokkahuilu
ja jokapäiväinen opetteluni
aiheutti tuskaa muiden korville,
eikä iloa,

jota olisin halunnut sirotella kaikkien poluille.

Naurun siivet lepattivat
ja sydämeni -

sekoitin sydämeni tehosekoittimella aamusmoothieen:
Pinaattia, kurkkua, banaania, chiaa, avokadoa, sydän.

Kirjoitin hankepapereita ja tutkimussuunnitelmia
keskeneräiselle maailmalle,
keskeneräiselle ihmisyydelle

ja itkin kohtaamattomuutta,

mikä tekee meistä ihmisistä niin monimutkaisia, ettei meitä kukaan kohtaa,
jäämme loputtomiin yksin,
hoitamattomiksi,
ilman vanhempia, ystäviä ja huolenpitoa.

Ihminen
on yksinäinen peto.

Puhdistus

Lunta sataa,
kynttilä polttaa pois pimeän.
Hengitän hetken pienhiukkasia:
Se on passiivista tupakointia ja terveysriskejä.

Pakenen pimeää ulos:
Tuulee lunta vasten kasvoja
se puhaltaa vihan ja pettymykset taivaan tuuliin,
niitä oli,
vaikka kielsin ja kitkin niitä alituiseen pois.

Olen mätä omena ja makaan maassa:
Valkoinen lumi peittää minut, pesee ja puhdistaa
ja vihdoin
voin hetken levähtää.

Vietän hautajaiset,
kukitan loppuun käytetyt ajatukseni ja työni tulokset,
enkä uhraa enää ajatustakaan niiden muistolle:
On aika jatkaa eteenpäin.

Antaa tulla vaan,
mitä tulossa on,
syli, sydän ja kalenteri on auki!

Mieli on tyhjä, täynnä vapaita paikkoja!
Saako jo aloittaa?