Lumen alla

Tulee yö ja huominen ja kesä
ja muistot peittyy taas
lumeen mutaan ruusunlehtiin.

Mikään ei ole kiinnostavaa,
kaikki loppuu.

Olen unohtanut minut
niin kuin sinäkin.

Polyamoria

Sanoit kaikki sanat,
teit teot,
se ei enää kasva:

Se nukkuu talviunta valkeaa,

jakaa solujaan tauotta

missä liikkuukin.

Nokkahuilu

Kun olin lapsi, päätin,
ettei minusta koskaan tule hoitajaa.
Minulla oli tapana kantaa toisten murheita
ja sydämeni paisui kuin pullataikina:

Se meinasi poksahtaa.

Kun kasvoin, päätin muuttaa yhteiskunnan
paremmaksi,
sellaiseksi,
että kaikilla olisi oikeudenmukaista, iloista ja ihanaa
ja kaikilla, jotka halusivat huolenpitoa, osallisuutta ja ystävyyttä,
oli siihen mahdollisuus.

Kun kasvoin lisää,
huomasin, että sydämeni painoi tonneja,
enkä itsekään mahtunut asteikolle,

olin huonosti soiva nokkahuilu
ja jokapäiväinen opetteluni
aiheutti tuskaa muiden korville,
eikä iloa,

jota olisin halunnut sirotella kaikkien poluille.

Naurun siivet lepattivat
ja sydämeni -

sekoitin sydämeni tehosekoittimella aamusmoothieen:
Pinaattia, kurkkua, banaania, chiaa, avokadoa, sydän.

Kirjoitin hankepapereita ja tutkimussuunnitelmia
keskeneräiselle maailmalle,
keskeneräiselle ihmisyydelle

ja itkin kohtaamattomuutta,

mikä tekee meistä ihmisistä niin monimutkaisia, ettei meitä kukaan kohtaa,
jäämme loputtomiin yksin,
hoitamattomiksi,
ilman vanhempia, ystäviä ja huolenpitoa.

Ihminen
on yksinäinen peto.

Puhdistus

Lunta sataa,
kynttilä polttaa pois pimeän.
Hengitän hetken pienhiukkasia:
Se on passiivista tupakointia ja terveysriskejä.

Pakenen pimeää ulos:
Tuulee lunta vasten kasvoja
se puhaltaa vihan ja pettymykset taivaan tuuliin,
niitä oli,
vaikka kielsin ja kitkin niitä alituiseen pois.

Olen mätä omena ja makaan maassa:
Valkoinen lumi peittää minut, pesee ja puhdistaa
ja vihdoin
voin hetken levähtää.

Vietän hautajaiset,
kukitan loppuun käytetyt ajatukseni ja työni tulokset,
enkä uhraa enää ajatustakaan niiden muistolle:
On aika jatkaa eteenpäin.

Antaa tulla vaan,
mitä tulossa on,
syli, sydän ja kalenteri on auki!

Mieli on tyhjä, täynnä vapaita paikkoja!
Saako jo aloittaa?

Appelsiinin kuoret

Koska olen epätasainen ja keskeneräinen,
enkä aina jaksa pelastaa maailmaa,

ajatella pelkkää hyvää kaikista
ja uskoa.

Koska stardardit ovat korkealla
ja minä matalalla:
Likaisissa onkaloissa nukun maan sisässä

- vaikka tahtoisin vain lentää -

voisiko joku pyyhkiä minut kartalta
ja syväpuhdistaa pestä keventää?

Haluan vain juosta ja huutaa:
En se ollut minä,
se oli joku muu!

Saisiko kaikki ikävät ajatukset lohkaistua kuin appelsiinin kuoret,
laittaa maatumaan

Voi miksi olen ateisti?

Osallisuuden ovet

Oletko joskus avannut oven paikassa,
jossa ihmiset virtaavat ovesta sisään?
Oletko keksinyt hyvän tavan lopettaa oven auki pitäminen ja
mennä sisään avatusta ovesta?

Hän alkoi aukoa ovia,
yksi toisensa jälkeen.
Ihmisiä tuli ovista sisään jatkuvana virtana.

Kun kaikki ovat päässeet sisään,
eturivin paikat ovat täynnä
ja muutkin paikat.

Uusia ovia tuli loputtomiin.

Kävin kerran hänen kotonaan.
Se oli kummallinen talo.
Se oli täynnä ovia:
Ovia, joista kaikki pääsevät sisään,
siltoja ovien luo,
sellaisia ovia, jotka olivat auki kaikille,
ja mitä enemmän niitä ovia avasi,
sitä enemmän siellä oli tilaa
eikä ulkopuolisia ollenkaan.

Armollisuuden loppu

Usko ihmisiin päättyi siihen,
että huomasin olevani huono ja ala-arvoinen
ja kielteinen.
En yltänyt arvoihin, joissa pulahtelin
ylellisyyksissäni.

Usko ihmiseen kaatui ja näivettyi,
itsearmollisuus loppui,
kun
siivosivat minut tunkiolle joka ponnistelun jälkeen.

En kyennyt nostamaan toisten tasoa
vaan alennuin alhaiseksi,
inhottava olo lukkiutui eikä pyrähtänyt ulos niin kuin olisi pitänyt.

Alhaisuuteni hoiperteli ja yritti parsia kokoon
elämänlankaa:

itserakkaus on kuollut.

Tahdon kärsivälliyyteni loputtoman pitkämielisyyteni takaisin,
sietokykyni,
että jaksaisin aina niellä ja sietää loputtomiin,
lakkaamatta,
huomaamatta jatkaa,
olla hyvä ihminen,

jaksaisinpa ihailla vallankäyttöä,
täyttää toisten aukkoja:

Olisinpa tyhmä.