Tutkimuslaitoksen ovi oli auki ja astuin sisään.
Hallissa oli valtava laite, jonka oli tarkoitus läpivalaista minut,
kuin röntgen.
Tavoite oli selvittää käyttötarkoitus, mihin minut voisi jakaa.
Elämä soljui lävitseni laitteessa,
hetki hetkeltä
eriväriset säikeet tipahtelivat höyhenenkeveinä lattialle,
osa niistä leijaili ennen putoamista.
Valkotakkinen hoitaja teki diagnoosin:
Sieltä ei löytynyt mitään,
ei yhtään mitään.
Tuo laite tulkitsi kategorisoi minut
sellaiseen yksinäisyyteen,
joka on ratkaisemisen ulottumattomissa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti