Kameleonttilintu

En sovi eläintarhaan,
en sisätilohin,
määrättyyn paikkaan.

Yhä uudelleen 
annan pilkkoa siivet ja muistan
silmät sammuvat vankeudessa

olen kameleonttilintu.

Tylsyyden kauhistus

Olisinko jo valmis lempeyteen
pysähtyneisiin hetkiin 
ja tuttuuteen.

Olisinko valmis valitsemaan yhden;
tottumaan pysyvyyteen,
jäämään johonkin kotiin?

Olisiko minulla valmius jo valita
aikaa sille?

Insinööritiedettä

Vuosien kalske,
louskuvat leuat,
hampaat,
takaa-ajo.

Rattaat pyörivät yhä,
pehmenneenä pystyn vastustamaan painoa
yhä vähemmän,
uupuvat keväät,
hiipivät varjot.

Etsin leukoja rattaita ja viimaa;
jään kosketusta,
veistä,
joka palauttaa elämän maun suuhun, 
kohti seuraavaa kurotusta.

Haparoin valoa,
jota rattaat jauhavat sisään.

Unohdin, mihin menen

Oli vihreää ja mä ajoin.
Aloin miettiä, mihin kaupunkiin menen,
Missä koti on.
Unohdin.

Kaupunki, maa?
Onko mulla koti?

Louhittu

Pala kankusta.
Pala sieltä
ja pala täältä.
Katsellaan:
Niin kauan, kun on kankutettavaa,
se maistuu.
Suussa makea tai hapan,
maistuu.
Kuparia, nikkeliä, kultaa.
Mikä maistuu!

Vähin erin maaperä köyhtyy ja loppuu kulta.
Ennallistetaanko?

Olen tottunut viimaan ja kylmään

Minä tiedän, 

että sinä tiedät, 

että minä tiedän, 

mitä tapahtuu. 

Se ei vaikuta mihinkään, 

olen puu, olen kuu ja olen tottunut viimaan ja kylmään. 

Ole rauhassa, ystäväni, 

tuulet tyyntyvät ja tulee lämmin kesä ja leijat. 

Kaikki hyvin, 

onni on sirpaleina pitkin maailmankaikkeutta, 

sieltä vain kauhomaan, 

kun aika on. 

Jatketaan matkaa ja käytetään laastaria, 

kunhan ei ihan joka päivä.

Syleily

Oudolla tavalla olemme kasvaneet yhteen
sitä ei pidä tapahtua eikä tapahdu,

mutta selittämättömästi jokin ei erotu toisestaan.

Kaikki on kipeää aika ajoin
ja sitten perillä.

Vaikka siivet on katkottu ja juuret,
vaikka perinteiden ulkokuori on katkottu,

näkymätön syleily
peilissäni.