Vuosien kalske,
louskuvat leuat,
hampaat,
takaa-ajo.
Rattaat pyörivät yhä,
pehmenneenä pystyn vastustamaan painoa
yhä vähemmän,
uupuvat keväät,
hiipivät varjot.
Etsin leukoja rattaita ja viimaa;
jään kosketusta,
veistä,
joka palauttaa elämän maun suuhun,
kohti seuraavaa kurotusta.
Haparoin valoa,
jota rattaat jauhavat sisään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti