lauantai 1. kesäkuuta 2024
Urho
ja vaatimaton,
mitään tarvitsematon,
niinpä niin.
Hiljaa liikehtii tarvitsemattomuuden kirous,
kurkin puskista,
seuraan päivityksiä,
kaikilla muilla on onni,
kaikilla muilla on kultaa.
Vaivihkaa tipahtaa läpinäkyvä kyynel,
jos hiljaisuus jatkuu liian pitkään,
mutta onneksi ei ole koskaan hiljaisuutta,
kun sen täyttää täyttää täyttää.
maanantai 27. toukokuuta 2024
Kameleonttilintu
En sovi eläintarhaan,
en sisätilohin,
määrättyyn paikkaan.
Yhä uudelleen
annan pilkkoa siivet ja muistan
silmät sammuvat vankeudessa
olen kameleonttilintu.
sunnuntai 26. toukokuuta 2024
Tylsyyden kauhistus
Olisinko jo valmis lempeyteen
pysähtyneisiin hetkiin
ja tuttuuteen.
Olisinko valmis valitsemaan yhden;
tottumaan pysyvyyteen,
jäämään johonkin kotiin?
Olisiko minulla valmius jo valita
aikaa sille?
Insinööritiedettä
Vuosien kalske,
louskuvat leuat,
hampaat,
takaa-ajo.
Rattaat pyörivät yhä,
pehmenneenä pystyn vastustamaan painoa
yhä vähemmän,
uupuvat keväät,
hiipivät varjot.
Etsin leukoja rattaita ja viimaa;
jään kosketusta,
veistä,
joka palauttaa elämän maun suuhun,
kohti seuraavaa kurotusta.
Haparoin valoa,
jota rattaat jauhavat sisään.
Unohdin, mihin menen
Oli vihreää ja mä ajoin.
Aloin miettiä, mihin kaupunkiin menen,
Missä koti on.
Unohdin.
Kaupunki, maa?
Onko mulla koti?
Louhittu
Pala sieltä
ja pala täältä.
Katsellaan:
Niin kauan, kun on kankutettavaa,
se maistuu.
Suussa makea tai hapan,
maistuu.
Kuparia, nikkeliä, kultaa.
Mikä maistuu!
Vähin erin maaperä köyhtyy ja loppuu kulta.
Ennallistetaanko?