Mitä rihmastot ajattelivatkaan
teknologian kosketuspinnoista
asiakkaan ulokkeista
sähkötuntosarvista,
miten kohtaavatkaan ne maita, maailmoja,
yritysten karua arkipäivää,
matkalaisten ensiaskelia kohti
työn pehmeitä ja kovia kompetensseja.
Miten loputtomasta aineistosta,
teknologisen suunnittelun kuvantamisesta,
kuvioiden hahmottomuuksista
lopultakin kaivettiin taulukot ja todennetut tuotokset,
orastavat artefaktien ja meta-artefaktin kuvaukset itämään,
kun ne pyöräytettiin sopassa, jossa keittäjänä oli koko verkosto
työministeriöstä palveluntuottajiin, rahoittajista opettajayhteisöön ja loppukäyttäjistä alkuideoitsijoihin sisältäen vuosikymmenten kehityshistorian.
Niin kohtasivat hattara ja järki kaksi viisasta miestä, joilla oli lepattavat tuliset siivet ja avarat silmälasit.
Miten loputonta kuvanmuokkausta ja sananasetantaa vaatikaan kuvanhiomatyö,
että tosimaailman labrasta hioutui niinkin selkeitä sanoja.
Valittiin metodeista kaunein kuvaamaan kriisistä toiseen pötkiviä iteraatioita,
jotka yksi toisensa jälkeen kiinnittivät yhä uusia luojia talkoisiin.
Käsi kädessä kymmenen vuotta
viiltävien minuuttien tappotahdissa
sanavalintojen kidutusseulassa kypsyi eräs nuori tohtori.
Nyt on kuva valmis.
Onnea tohtori Hartikainen! Ihailen sinua suunnattomasti ja onnittelen sydämen uumenista asti!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti