Lainasydän

Ja yöt,
ne olivat kaikista mustimpia.

Sydän valui kuin laava pitkin kivetystä
jota asukkaat tallasivat.
Yritin opetella rukoilemaan,
yritin rukoilla,
että ehtisin nähdä,
miten kaikki on hyvin.

Minun sydämeni ei millään mahdu enää minuun,
en tiedä, jaksaako se
tietää enää lisää.
Valot sammuivat,
saman sydämen mukana,
minä tiesin, ettei
pitäisi päästää ketään sinne visiitille.

Yhä kauempana ovat rannat,
kädet käsissäni,
kuiskaan tyynyyn,
ei kukaan kuullut ennen,
ei kuule nyt.

Ei ole pintaa veden alta kurkottaa,
ei valoa, ei tunnelin päätä,

vain laumoittain asukkaita marssimassa
laavassa.

Pelkään, että sydän räjähtää,
muiden suruista,

tietoisuus kaappasi sen,
eikä luovuta minulle edes siivua:
Lainasydän,
sinne meni.

Haistelija

Minun suruni on olla väärä
ja aikaan ja paikkaan sopimaton
en ole valloittaja, enkä löytöretkeilijä,
olen haistelija.

Etsin vapaata tilaa,
jossa en häiritse muita.

Anna anteeksi olemassaoloni,
jossain joku muu siitä hyötyy,
mutta heitä minä en tapaa.

Minä äännän murtaen ja
aksentti kannattelee sanojen epätarkkuuksia
ja niitä, joita ei tullut.

Olen sillanrakentaja
eri aksenttien ja sanomattomien sanojen väliin
ja sellä kaikessa sopimattomuudessani yritän haistella
joko minun on aika poistua ja
antaa tilaa,
ottaa tilaa,

jos silta on valmis.

Ikuinen rakkaus

 Hänellä oli yksi vankkumaton rakastaja,
ihailija vailla vertaa.

Se ei koskaan lakannut arvostamasta,
odottamasta;
haluamasta lisää, lisää häntä.

Se tuli luo pyytämättä
ja tarjosi aina uusia houkutuksia.
Sen vetovoima oli suuri,
koska vain se näki hänessä aina hyvät puolet,
kyvyn kehittyä ja kasvaa.

Se piti häntä kiinnostavana ja kauniina, koska sitä ruokittiin aina.
Suhde perustui kaksisuuntaiseen luottamukseen,
jossa toinen teki asiat,
joista toinen maksoi.

Työ.

Roskarakkautta

Roska on sellainen osa juuresta tai hedelmää,
joka usein poistetaan ennen syömistä.
Se on ehkä sitkeää
ei niin hyvän makuista.

Mutta ole varovainen:
sen alla on usein vitamiinit ja ravintorikkain osa.

Varo heittämästä roskia ennen kuin olet varma,
että saat puhdistetusta osasta kaiken tarvitsemasi.

Ruokaroskat poistetaan nykyään biojätteeseen
jossa ne tapaavat kaltaisiaan
ja antavat uuden elämän uusille auringonkukille ja unikoille
ja muut roskat sulatetaan muoveiksi, lasimassoiksi, metalliksi.

Roska on roska,
mutta katso sitä ylöspäin:
Se suojeli herkkupalaasi,
se säilytti rakkaasi suojassa, 
se oli varsin käyttökelpoinen,
kun tarvitsit purkkia, pakettia tai pussia aarteillesi.

On ilmoja pidellyt

Kyllä sen tietää, kun on rakastettuja ja sen,
kun ei ole.

Millä väreillä elämää maalataan,
sen värinen siitä tulee.

On niitä, joista kaikki tykkää,
mutta kukaan ei rakasta
ja sitten niitä, joille käy päinvastoin.

Onko kaksin yksin
enemmän kuin rakas roska?

Selvinnee.

3:35

Olit kaukana

Sinä kasvoit hänestä
korkealle

Iltaisin hän katseli kauas tumman tähtitaivaan yli,
läpi kaupungin,
poliittisten tarinoiden.
Hän hymähti hiljaa,
kärsivällisesti kuuli narinaa,
katsoi kauas,
vuosituhansien läpi.

Hän kasvatti viljaa,
sellaista,
joka kasvaa aavikolla, lumessa, märässä maassa, peruskalliossa.
Sitkeää,
kärsivällistä,
vahvaa viljaa.

Hän sanoi
sinun pitää olla siellä, missä tuuli tuulee sinulle,
siellä missä maa palaa,
laava valuu,
missä aurinko korventaa
ja kasvaa unikkoja:

Maailman kauneus heijastuu silmistä,
lehahtaa aamun ensimmäisenä valona pimeän maan lumeen
ja aavikolle tipahtaa viimeiseen hiekanjyvään.

Suden hetkinä
me kaadumme,
rukoilemme mennyttä päivää,
synkkää ajatusta, joka myllersi sielussamme,
emmekä saaneet sitä sammumaan,

puhkomme kuplia
yksi kerrallaan ja
jokaisesta kuplasta putoaa synti perimätiedon matolle.

Tieto:
Me annamme lastemme kavuta vuorille,
samalla annamme avaimet suureen tuskaan,
mutta avaimet saavat vain kaikista voimakkaimmat lapset,
koska maailma on niin kovin keskeneräinen.

Sanoitta
kaikki etenee.

Hän avasi ovet mennä,
pyytämättä mitään
avasi ovet.

Suru on mittaamaton,
sillä historia ei kerro heistä,
jotka antoivat avaimet pojilleen ja tyttärilleen,
antoivat siivet
läpi vuosisatojen

uskon
ja hyvyyden
ja rakkauden

Sinä et koskaan ole yksin
sinä elät meissä
kuiskaat valinnoissa
ja me olemme läsnä sinussa
kiitollisia viisaudestasi

aina.

Nuorallatanssija

Olen pitkänmatkanuimari
uin syvissä vesissä, matalissa vesissä,
kaislikossa, liejussa, koskessa,
poutasäällä, sateessa ja myrskyssä.

Olen venetaksi,
jota voi varata kaikissa olosuhteissa,
riippumatta säistä
tulen aina.

Olen riksa,
joka juuri ja juuri ehtii aina viime hetkellä,
sujahtaa liikennevaloista juuri ja juuri säännösten mukaan,
on juuri sen verran,
kun on välttämätöntä,
kaikkea kaikkialla,

hoitaa nippanappa kaiken, muttei yhtään enempää,
on rajalla jatkuvasti,
sen verran viisaasti laaditun
extremeaamuhetkiin perustuvan suunnitelman pohjalta, 

joka on nipistetty selviämisen viitekehykseen.