Varustelukysymys

Lumi leijaa hiljaa ja kysymättä,
se putoaa haudoille,
ja se putoaa lapsen kasvoille,
se ei erottele,
se on täydellisen tasa-arvoinen,
sama.

Kyse on varustelusta,
kuka voi pukeutua lämpimästi 

ja kuka ei.

Sopimus

Kaikki perustuu yhteiseen sopimukseen siitä,
että me suojelemme toisiamme.

Olemme vastuullisia ja turvassa,
emme törmää autoilla toisiimme
ja tapa toisiamme.

Luottavaisina ajamme autoillamme,
lentokoneillamme,
laivoillamme,
maastopyörillämme
vahingoittamatta toisiamme.

Ajamme turvallisesti elämän moottoripolkua,
keskitymme aina vain yhteen asiaan kerrallaan,

olemme läsnä ratissa ja raitilla.

Pientä puuhastelua

Kurotaan maapallon reunat yhteen, 

huolletaan vesisuonia ja asennetaan kosteutuslaitteita kuivuuteen.

Poistetaan tietovaje,

koulutuksellinen epätasa-arvo

ja sen syyt,

köyhyys 

ja ymmärtämättömyys 

ja luokkaerot.

Kuullaan hiljaisia signaaleja 

ennen kuin ne muuttuvat sodiksi,

ennen kuin kukaan kuolee,

vaikutetaan niihin, jotka kuvittelevat tietävänsä, 

mutta hämärtyivät ja sokaistuvat vallan- ja kunnianhimossaan.

Poistetaan järjestelmien romahtaminen ja sekasorto, 

pysytään rauhallisena ja vakaina 

ja aina ensin ajatellaan toisia, 

hoidetaan läheisiä ja tuntemattomia.

Kurotaan maapallomöykky kokoon

kerätään osattomat roikkumasta sen reunoilta,

jaetaan

Pieni ja vallaton minä ja sinä,

jaetaan vallanpitäjille tulitikkuja

pitämään roikkuvia silmäluomia

avoinna.

Saavutettujen etujen museo

Turvavuorattuun museoon tuli kavala varas,
se tyhjensi museon ja herätti vartijat
satavuotisesta unesta.

Itsesäänselvyyksien marssijärjestys sekosi
ja luottamus musertui.

Meidän piti alkaa ajatella itse,
herätä olemaan vastuullisia,
rakentaa luottamusta
sen sijaan, että nautimme vain saavutetuista eduista.

Onko vielä aikaa?

Kavala varas ja muita varkaita kolkuttaa ovella
ja kysyy,
olemmeko me muistaneet rakentaa

turvallisia leikkipaikkoja 

lapsenlapsenlapsiemme leikkiä.

Metsämökin lämmitys

Se oli hyvin vanha mökki
ja mökissä yksinäinen mies.

Mies mietti minimalistisia ajatuksia;
mikä varmasti piti yhden asian ojennuksessa;
siivottavaakin oli vähemmän.

Kävin mökissä ja haistelin entisten kirjojen sivuja
ne oli luettu kannesta kanteen 
ja yksi kerrallaan poltettu suuressa vuolukiviuunissa,
jolla hän lämmitti mökkiä.

Me sanoimme, että hän voisi sitä lämmittää myös valkealla,
koska tulen tanssista on loputon seura.

Kirjat olivat loppuneet jo ajat sitten,
mutta sitten muutaman tujauksen jälkeen hän alkoi lukea niitä takautuvasti.

Hän kirjoitti kirjan sivuja yksi kerrallaan uusiksi
selitti ihmisiä mielessään,
loi heille uudet identiteetit ja elämät ja viat
ja ryhtyi soittelemaan heille.

Se oli valtava urakka,
luoda koko maailmankirjallisuus uusiksi,
sillä hän oli paljon lukenut mies.

Erityislahja

Meillä jokaisella on jokin erityislahja.
Minä olen peili-ihminen.
Tarjoan räätälöityijä peilejä jokaiseen makuun:
lihavia peilejä lihaville ihmisille,
likaisia peilejä likaisille,
vaahdotettuja vaahdotuksenkipeille,
vaaleanpunaisia hovia tarvitseville.

Siitä syystä he palaavat aina kyselemään peilejä
vuosien vuosien jälkeen,
vieläkö he näkyvät,
näkyvätkö he
ja mitä säröjä voisi paikata.

Sitten alkaa syyttely:
muutu muutu muutu,
Sinussa on särö.

Peili-ihmiset tapaavat olla kylmiä ja etäisiä.

Oodi kengille

Meillä on eteisessä kymmeniä kenkäpareja.
Asensin niihin kaikkiin takautuvat kilometrimittarit.
Nyt odotan päivitystä ja automaattisesti latautuvaa track recordia,
jotta pääsen muokkaamaan datan lauluiksi.