Poistetaan tietovaje,
Kuullaan hiljaisia signaaleja
Poistetaan järjestelmien romahtaminen ja sekasorto,
Kurotaan maapallomöykky kokoon
Se oli hyvin vanha mökki
ja mökissä yksinäinen mies.
Mies mietti minimalistisia ajatuksia;
mikä varmasti piti yhden asian ojennuksessa;
siivottavaakin oli vähemmän.
Kävin mökissä ja haistelin entisten kirjojen sivuja
ne oli luettu kannesta kanteen
ja yksi kerrallaan poltettu suuressa vuolukiviuunissa,
jolla hän lämmitti mökkiä.
Me sanoimme, että hän voisi sitä lämmittää myös valkealla,
koska tulen tanssista on loputon seura.
Kirjat olivat loppuneet jo ajat sitten,
mutta sitten muutaman tujauksen jälkeen hän alkoi lukea niitä takautuvasti.
Hän kirjoitti kirjan sivuja yksi kerrallaan uusiksi
selitti ihmisiä mielessään,
loi heille uudet identiteetit ja elämät ja viat
ja ryhtyi soittelemaan heille.
Se oli valtava urakka,
luoda koko maailmankirjallisuus uusiksi,
sillä hän oli paljon lukenut mies.
Meillä jokaisella on jokin erityislahja.
Minä olen peili-ihminen.
Tarjoan räätälöityijä peilejä jokaiseen makuun:
lihavia peilejä lihaville ihmisille,
likaisia peilejä likaisille,
vaahdotettuja vaahdotuksenkipeille,
vaaleanpunaisia hovia tarvitseville.
Siitä syystä he palaavat aina kyselemään peilejä
vuosien vuosien jälkeen,
vieläkö he näkyvät,
näkyvätkö he
ja mitä säröjä voisi paikata.
Sitten alkaa syyttely:
muutu muutu muutu,
Sinussa on särö.
Peili-ihmiset tapaavat olla kylmiä ja etäisiä.
Karvasmantelimatojono liikahti:
Olen täydellinen.
Olen loistava ja punainen;
mehukkaasti elehtivä
ja minulla on kirkas ääni.
Olen lahja, joka puhuu painavalla kielellä
muotoilee sanat erehtymättällä logiikallaan
maailmankaikkeuden terävimpään järjestykseen,
sanoittaa hapertuvat hautakivet,
ja ennustaa tulevan.
Kansa, joka vannoo maidon voimaan,
kärsii laktoosi-intoleranssista
kippis
Tule mukaan maailmanpyörään,
laitetaan sille vauhtia,
kovempaa, kovempaa!
Uskotaan salaliittoteorioihin ja
palvotaan narsisteja, koska he tykkäävät siitä
juhlitaan!
Sinä muutit elämäni,
poistit sumun ja hämärtyneet rajat.
Sait minut ymmärtämään ohuuteni,
täydellisen tietämättömyyteni ja ymmärtämättömyyteni.
Puhkaisit kuplan ja vaihdoit pimeisiin huoneisiini valkovalolamput.
Muutos liukeni verenkiertoon,
pakotti täysin hallitsemattomalle polulle
ja niin sen kuuluu olla,
on vain yksi tie.
Sinä kannoit harteillasi tuhat vuotta vanhaa tarinaa
ja kiedoit minun lyhyen neljännesvuosisadan tarinani siihen.
Mikään ei ole niin kuin ennen,
ei tule olemaan.
Rakastan sinua niin kuin yö rakastaa päivää,
pakahdun ylpeydestä ja onnesta jokaisesta valinnastasi.
Sinulla on tekemistä kantaa hyvin painavaa suurta sydäntäsi
joka vielä muuttaa muitakin kuin minut.
Liitin sydämesi reunoille pienet siivet,
kutsuin vapauden tuulen jouduttamaan matkaasi.
Tänään
sytytän Otavan
ja Lohikäärmeen:
Sun ei tarvitse mennä pimeässä!