Sinä muutit elämäni,
poistit sumun ja hämärtyneet rajat.
Sait minut ymmärtämään ohuuteni,
täydellisen tietämättömyyteni ja ymmärtämättömyyteni.
Puhkaisit kuplan ja vaihdoit pimeisiin huoneisiini valkovalolamput.
Muutos liukeni verenkiertoon,
pakotti täysin hallitsemattomalle polulle
ja niin sen kuuluu olla,
on vain yksi tie.
Sinä kannoit harteillasi tuhat vuotta vanhaa tarinaa
ja kiedoit minun lyhyen neljännesvuosisadan tarinani siihen.
Mikään ei ole niin kuin ennen,
ei tule olemaan.
Rakastan sinua niin kuin yö rakastaa päivää,
pakahdun ylpeydestä ja onnesta jokaisesta valinnastasi.
Sinulla on tekemistä kantaa hyvin painavaa suurta sydäntäsi
joka vielä muuttaa muitakin kuin minut.
Liitin sydämesi reunoille pienet siivet,
kutsuin vapauden tuulen jouduttamaan matkaasi.
Tänään
sytytän Otavan
ja Lohikäärmeen:
Sun ei tarvitse mennä pimeässä!