Minä en osaa laulaa

Kenelle se sopii?

Se sopii niille, joiden käsivarret kasvavat punaisia ja mustia ruusuja,
joiden pihalla multa hersyy mehevänä ja tuottaa versoja ympäri vuoden,
joiden silmät sytyttävät kevätauringot,
joiden ihot eivät haperru,
ja joiden veri on kuohuviiniä.

Se sopii niille, joiden pullat tuoksuvat aamusta iltaan,
ja joiden kuormasta puutteet ovat pudonneet syntymähetkellä.

Se sopii niille, joiden pölyhuiskat on viritetty valssiin,
joiden pankkitilit eivät vuoda noroina sakkoihin ja maailmanpelastamiseen
ja jotka osaavat tehdä muitakin retkiä kuin harharetikiä

ja joiden kalentereissa on aina tilaa.

Ja niille, joiden sielut eivät pullistele yön lepakoista,
jotka eivät asu salaisissa puutarhoissa ja
joiden polut vievät jonnekin

ja joiden pankkitileille saa laittaa puolet.

Se sopii niille, jotka syntyvät lepattavat siivet sydämessään,
ja jotka oppivat niillä pienillä pienillä siivillä lentämään
toista kohti
ja joiden lauluista tulee korvamatoja,
joiden kaiku ei lopu koskaan.

Onnellinen loppu

Kaikissa tarinoissa ei ole onnellinen loppu.
Tai sitten meidän täytyy muuttaa onnellisen lopun määritelmää.

Sijainen

Olen ei kukaan,
minulla ei ole elämää,
olen toinen.
Ei kukaan
ei voi löytää, löytyä.

Ei kukaan voi täyttää tyhjiä paikkoja,
olla sijainen, kunnes joku tulee.

Not for sale

Kannan sinut yli vuorten,
houkuttelen lumimiehen syömään minut,

tanssin läpi yön

valehtelen.

Muutun kalaksi,
käännän senkin posken, jota ei vielä ole,
rikon kaikki lupaukset,
ostan pankin,

suostun malliksi.

Mutta ylpeyttäni en anna,
olen kalliimpi kuin kukaan,
enkä ole myytävänä.

Vuosi alkaa

Sylissäsi, silmissäsi, pysähtyvät tuulet.
Missä olit niin monta sataa vuotta?

Miksi annoit odottaa itseäsi niin pitkään,
tulet vasta nyt?

Kirotut vuodet ne tulevat liian hitaasti
ja haihtuvat pois,
ennen kuin ehtivät pukeutua:
Noin vain poistuvat alastomina
ilkkuen muistimme vuosiluvutonta kaaosta.

Ne hämärtyvät ennen kuin ehdimme
tuulettua perille asti,
tarttua, maatua,
kasvattaa sydämiimme juuret

Tulet aina liian vähän
ja joka vuosi
olen janoisempi
ja nälkäisempi:
Astun tulevaan täynnä ammottava tila
tuulen tulla sisään ja ottaa.

Mitä ikinä tulossa on, saa tulla!
Kunhan minun ei tarvitse enää odottaa!

A song for a Walking Wallet

Turisti osti matkan Gambiaan,
jotta ei tarvitsisi sietää omia täydellisiä kaakeleita,
puhdasta pellavaa,
joka oli vaikea hoitaa
ja hilseilemättömiä korkokenkiä,
ylitsevuotavaa onnea ja menestystä.

Ripset kasvoivat niin pitkiksi,
että niillä pystyi räpyttelemään pilvet pois taivaalta,
silloin, kun ne roikkuivat.

Ja hiustenlatvoihin ripustettiin tähtiä,
koska enkeli käski
ja koska vain latvoilla oli väliä.

Turisti ahmi kuumaa hiekkaa ammottavaan kitaansa
sai hiekkaähkyn ja palasi kylpyhuoneeseensa
käyttämään raivoisasti ihmesientä,
jotta kaakelit näyttäisivät yhä valkoisemmilta.

Kuka tahtoo, se saa

Nyt minä tiedän, mitä ne välähdykset ovat,

ne hetket,

kun olemme jakaneet todellisuuksia:

Tietoisuuden äärettömyydet,

silmät,

tahdot,

tulvat.

Se tunnistaminen,

valintojen selitys.

Kaiken aikaa minä luulin sitä viaksi.

Ja he kysyivät,

miksi sinä aina kysyt.

Ja minä olin aina surullinen,

koska minä en tiennyt syytä,

ennen kuin nyt kaikki yhtäkkiä sai selityksen

ja missään ei ollut virhettä.

Arvostaa arvostaa arvostaa,

päätellä se vaikein kuvio

ja mokata heikoin,

pyöritellä

ja hallita takaa,

tietää

ja odottaa loputtomiin.

Miettiä aina, minkä siivun valitsisi,

ettei vaan rikkoisi mitään,

ketään.

Kiltteyden karvas veri kasvatti yrtit polulle,

jota kulkivat ne,

jotka haukkasivat aina kirsikan kakusta

ja delegoivat enemmän kuin osasivat ja viitsivät itse

ja keräsivät kiitokset jättimäiseen lankakeräänsä,

josta punoivat sukkia

tallata.

Mattopa kasvatti siivet ja kaikki tietävät,

minne matot lentävät, siellä oli kutsuva tuuli

ja jostain tuli taito

takoa oikeanlaista rautaa.

Vääränä mattona hiljaisena puoli vuosisataa

kasvatti sanat, joilla lentää

ja vain tahdon puute voisi estää yrittämästä.

Kuka tahtoo, se saa.