Matemaatikko

Laskukoneen lailla

Kohtaamme juuri niitä

Jotka sopivat laskelmiimme

Jotka mahtuvat budjettiin

Johon elämäntapamme sovittautuu

Rakastamme vain niitä autoja teitä miehiä ja naisia

Jotka eivät uhkaa vapauttamme

Laskelmiamme

Ja jätämme rakastamatta 

Ja rakkaus nauraa,

koska se ei laske mitään.

Yllätys

Hän halusi maalata tien

Mutta kaikki mitä hän kykeni maalaamaan

Oli varjot

Jo muuttuneet

Aurinko nousi ja laski raivoisasti

Tietä vartioi sata kameraa

Ettei sitä näkisi

Että kulkisi vain sitä huoliteltua tietä

Jota suola syövytti

Hänelle tarjottiin ateljee

Kultaiset pensselit ja öljyvärien aateli

Tulisija romantiikkaa ja itämainen hieroja

Uusi nuoruus ja botoxit

Ja se oikea väri yhä loittoni

Kun sille yritti antaa muotoa

Avoin onni

Minä olin avoin
valmiina haavoitettavaksi
siihen asti
kunnes

löysin tunteet
joille minulla ei ollut sanoja
tuntemattomalla kielellä
tuntemattomia tunteita
ja minä ymmärsin

että ainoa oikea avoimuus
on auki jätetty avoimuus
repaleinen ilmassa leijuva onni
ilman omistajaa

Varattu

Kuville on sallittua kertoa kaikki,
mutta sanat on varattu niille sopiviin tehtäviin.
Niitä saa käyttää vain jos on sopiva päivä
ja jos sattuu osaamaan.

Vierailu

Sinä päivänä minä unohdin, että onni ja luopuminen
ovat saman asian kääntöpuolet

ystäväni Ei kukaan saapui taas vierailulle
tarjosin hänelle teetä
me joimme yhdestä kupista

jokainen sana oli varattu
käytin samaa kuppia yhä uudelleen
tiskaamatta.

Kivenkantaja

Minun lahjani on kantaa kiviä
erikokoisia
eri värisiä
rosoisia ja sileitä

koska minä olen niin voimakas.

Joulukalenteri, 5. luukku

Noloja käveli jonossa vastaan,
häpeämättömiä pullahiiriä ja vohvelihousuja.

Minä heilutin heille iloisesti ja tarjosin naksun
juttelin mukavia ja nauroin iloisesti.

Tuli vastaan poro, jolla oli Harry Potterin silmälasit.
Sanoin sille päivää ja kysyin kuulumisia
ja se kutsui minut talliinsa ja minä söin jäkälää sen kanssa.
En ollut koskaan syönyt niin hyvää jäkälää.

Sitten kävelimme räntäsateessa
ja loska hiveli varpaitamme ja sorkkiamme.

Oli melkein keskiyö,
kun kuu putosi autoni päälle ja tietenkin siellä oli liikennekamera,
sain sakot.

Ajoin kotiin surullisena,
sillä erityisesti vohvelihousujen seura oli ollut mielenkiintoista ja tiesin palaavani taas yksin purkittamaan joulusillejä
melkein loputtomasti,
tai ainakin 16 päivää vielä.