Minä olin avoin
valmiina haavoitettavaksi
siihen asti
kunnes
löysin tunteet
joille minulla ei ollut sanoja
tuntemattomalla kielellä
tuntemattomia tunteita
ja minä ymmärsin
että ainoa oikea avoimuus
on auki jätetty avoimuus
repaleinen ilmassa leijuva onni
ilman omistajaa
sunnuntai 9. joulukuuta 2018
torstai 6. joulukuuta 2018
Varattu
Kuville on sallittua kertoa kaikki,
mutta sanat on varattu niille sopiviin tehtäviin.
Niitä saa käyttää vain jos on sopiva päivä
ja jos sattuu osaamaan.
mutta sanat on varattu niille sopiviin tehtäviin.
Niitä saa käyttää vain jos on sopiva päivä
ja jos sattuu osaamaan.
Vierailu
Sinä päivänä minä unohdin, että onni ja luopuminen
ovat saman asian kääntöpuolet
ystäväni Ei kukaan saapui taas vierailulle
tarjosin hänelle teetä
me joimme yhdestä kupista
jokainen sana oli varattu
käytin samaa kuppia yhä uudelleen
tiskaamatta.
ovat saman asian kääntöpuolet
ystäväni Ei kukaan saapui taas vierailulle
tarjosin hänelle teetä
me joimme yhdestä kupista
jokainen sana oli varattu
käytin samaa kuppia yhä uudelleen
tiskaamatta.
Kivenkantaja
Minun lahjani on kantaa kiviä
erikokoisia
eri värisiä
rosoisia ja sileitä
koska minä olen niin voimakas.
erikokoisia
eri värisiä
rosoisia ja sileitä
koska minä olen niin voimakas.
keskiviikko 5. joulukuuta 2018
Joulukalenteri, 5. luukku
Noloja käveli jonossa vastaan,
häpeämättömiä pullahiiriä ja vohvelihousuja.
Minä heilutin heille iloisesti ja tarjosin naksun
juttelin mukavia ja nauroin iloisesti.
Tuli vastaan poro, jolla oli Harry Potterin silmälasit.
Sanoin sille päivää ja kysyin kuulumisia
ja se kutsui minut talliinsa ja minä söin jäkälää sen kanssa.
En ollut koskaan syönyt niin hyvää jäkälää.
Sitten kävelimme räntäsateessa
ja loska hiveli varpaitamme ja sorkkiamme.
Oli melkein keskiyö,
kun kuu putosi autoni päälle ja tietenkin siellä oli liikennekamera,
sain sakot.
Ajoin kotiin surullisena,
sillä erityisesti vohvelihousujen seura oli ollut mielenkiintoista ja tiesin palaavani taas yksin purkittamaan joulusillejä
melkein loputtomasti,
tai ainakin 16 päivää vielä.
häpeämättömiä pullahiiriä ja vohvelihousuja.
Minä heilutin heille iloisesti ja tarjosin naksun
juttelin mukavia ja nauroin iloisesti.
Tuli vastaan poro, jolla oli Harry Potterin silmälasit.
Sanoin sille päivää ja kysyin kuulumisia
ja se kutsui minut talliinsa ja minä söin jäkälää sen kanssa.
En ollut koskaan syönyt niin hyvää jäkälää.
Sitten kävelimme räntäsateessa
ja loska hiveli varpaitamme ja sorkkiamme.
Oli melkein keskiyö,
kun kuu putosi autoni päälle ja tietenkin siellä oli liikennekamera,
sain sakot.
Ajoin kotiin surullisena,
sillä erityisesti vohvelihousujen seura oli ollut mielenkiintoista ja tiesin palaavani taas yksin purkittamaan joulusillejä
melkein loputtomasti,
tai ainakin 16 päivää vielä.
Juureton
Ajattelun pelko ajaa nappaamaan uuden naksun,
kohtaamaan ihmisiä taukoamatta,
opiskelemaan robotiikkaa kolme vuotta.
Yksin olemisen pelko ajaa multitaskaamaan,
moottoriteillä
lähettämään selfieitä oikeusrtekisterikeskukselle,
ja puhaltamaan loputtoman määrän avotulia
ja kaikkialla sinua odottavien ihmisten jono,
et halua sinne,
yhdessä olemisen pelko ajaa maksamaan laskut
ja ostamaan vauhtikahveja
ja kirjoja, joita ei ole aikaa lukea.
Sydämen lainaaminen
on paljon kalliimpaa kuin toistaiseksi voimassa oleva sopimus,
se päätetään tai jätetään päättämättä yhä uudelleen ja uudelleen,
ja jälki jää,
tarina ei kerro, kuinka syvä.
Ja työ,
millainen tekosyy se on olla pakkaamatta?
Kahlaat
osallisuuden, itseyden, tietoisuuden lätäköissä
ja asennat yhä uudelleen lohkolämppäreitä autoihin,
jotka vaihtuvat
Vuosikymmenet jonossa nauravat kaikelle sille
mitä et vielä ole
Unelmat keikkuvat olemattomissa
niillä ei ole muotoa
ne ovat toisten unelmia
etkä tunnista kuvaasi mistään.
kohtaamaan ihmisiä taukoamatta,
opiskelemaan robotiikkaa kolme vuotta.
Yksin olemisen pelko ajaa multitaskaamaan,
moottoriteillä
lähettämään selfieitä oikeusrtekisterikeskukselle,
ja puhaltamaan loputtoman määrän avotulia
ja kaikkialla sinua odottavien ihmisten jono,
et halua sinne,
yhdessä olemisen pelko ajaa maksamaan laskut
ja ostamaan vauhtikahveja
ja kirjoja, joita ei ole aikaa lukea.
Sydämen lainaaminen
on paljon kalliimpaa kuin toistaiseksi voimassa oleva sopimus,
se päätetään tai jätetään päättämättä yhä uudelleen ja uudelleen,
ja jälki jää,
tarina ei kerro, kuinka syvä.
Ja työ,
millainen tekosyy se on olla pakkaamatta?
Kahlaat
osallisuuden, itseyden, tietoisuuden lätäköissä
ja asennat yhä uudelleen lohkolämppäreitä autoihin,
jotka vaihtuvat
Vuosikymmenet jonossa nauravat kaikelle sille
mitä et vielä ole
Unelmat keikkuvat olemattomissa
niillä ei ole muotoa
ne ovat toisten unelmia
etkä tunnista kuvaasi mistään.
Toisten arvokas
Tulee päivä,
kun huomaat olevasi itse se maa
jota muista etsit
Hapertuva
lohkoinen
tai kivettynyt savi mätien lehtien alla
Tulee päivä,
kun tuulet etsivät sinua
jotta voisivat tarttua johonkin
ja ne kysyvät suuntaa
Ei ole suuntaa
on vain hapertuva maa
Edes sielua ei voi myydä,
jos se varisee
Ei ole edes levottomuutta
On vain läpinäkyviä muistoja
toisten todellisuuksista
vain toisten
Arvokas palasi kotiin
ja sinä jäit
lumen alle
kun huomaat olevasi itse se maa
jota muista etsit
Hapertuva
lohkoinen
tai kivettynyt savi mätien lehtien alla
Tulee päivä,
kun tuulet etsivät sinua
jotta voisivat tarttua johonkin
ja ne kysyvät suuntaa
Ei ole suuntaa
on vain hapertuva maa
Edes sielua ei voi myydä,
jos se varisee
Ei ole edes levottomuutta
On vain läpinäkyviä muistoja
toisten todellisuuksista
vain toisten
Arvokas palasi kotiin
ja sinä jäit
lumen alle
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)