Juureton

Ajattelun pelko ajaa nappaamaan uuden naksun,
kohtaamaan ihmisiä taukoamatta,
opiskelemaan robotiikkaa kolme vuotta.

Yksin olemisen pelko ajaa multitaskaamaan,
moottoriteillä
lähettämään selfieitä oikeusrtekisterikeskukselle,
ja puhaltamaan loputtoman määrän avotulia

ja kaikkialla sinua odottavien ihmisten jono,
et halua sinne,
yhdessä olemisen pelko ajaa maksamaan laskut
ja ostamaan vauhtikahveja
ja kirjoja, joita ei ole aikaa lukea.

Sydämen lainaaminen
on paljon kalliimpaa kuin toistaiseksi voimassa oleva sopimus,
se päätetään tai jätetään päättämättä yhä uudelleen ja uudelleen,
ja jälki jää,
tarina ei kerro, kuinka syvä.

Ja työ,
millainen tekosyy se on olla pakkaamatta?

Kahlaat
osallisuuden, itseyden, tietoisuuden lätäköissä
ja asennat yhä uudelleen lohkolämppäreitä autoihin,
jotka vaihtuvat

Vuosikymmenet jonossa nauravat kaikelle sille
mitä et vielä ole

Unelmat keikkuvat olemattomissa
niillä ei ole muotoa
ne ovat toisten unelmia

etkä tunnista kuvaasi mistään.

Toisten arvokas

Tulee päivä,
kun huomaat olevasi itse se maa
jota muista etsit

Hapertuva
lohkoinen
tai kivettynyt savi mätien lehtien alla

Tulee päivä,
kun tuulet etsivät sinua
jotta voisivat tarttua johonkin

ja ne kysyvät suuntaa

Ei ole suuntaa
on vain hapertuva maa

Edes sielua ei voi myydä,
jos se varisee

Ei ole edes levottomuutta
On vain läpinäkyviä muistoja
toisten todellisuuksista
vain toisten

Arvokas palasi kotiin
ja sinä jäit
lumen alle

Onni

Varo olemasta onnellinen
Sillä todellinen onni
ei jää

Se ei jätä sinua kylmäksi yhtenäkään päivänä
se riisuu sinut
ja kirvelee
ja polttaa

Haluat antaa kaiken
sen
mitä sinulla ei ole
ja enemmän
se riisuu sinut

ja olet tuhkaa vain

Mikä on tuhkaa kauniimpaa?
Loputon ikävä...

Näppäimistön välissä

En muista, milloin kadotin kyyneleet,

ne jäivät kilometrien alle,
loputtomaan viestien jonoon, jumppapallon ihoon,
näppäimistön väliin.

Jonnekin sinne ne unohtuivat,
puolilikaiseen kerrastoon,
läpikuultavaan seinämaalin (jota en tarvitse) ja täysmaitoon.

Jokin instrumentti se oli, musiikki, joka veti sinne.
Ne katosivat, aina katoavat,
ehkä ne eivät enää koskaan tule.

Koko villapaita pitää purkaa uudestaan, pestä lattiankulma, josta vesi tuli väkisin sisään,
soittaa kriisipuhelimeen tai joulupukille.

Kyyneleet katosivat narkatessa screeniä ja asfalttia 

kuin silmälasit ilman dementiapiuhaa.

Helle

Metsästäjä katsoo minua liikkumatta.
Ensimmäinen maahan pudonnut omenakeskonen odottaa,
että helle kahmaisee aamukasteen
ja peittää kaupungin,
taas

Vielä tänään kynnet ja hiukset kasvavat
ja luu luutuu
- tuo metsästäjä on toistaiseksi vain puuta,
mutta tiedän, että minä hetkenä hyvänsä
olemme kavereita,

sopimus päättyy ja
olen vapaa.

Beta

Jostakin syystä kiipesin aina puun latvaan
korkeimmalle oksalle
ja se oli usein heikko,
mutta sieltä näki kauas.

Jostakin syystä
halusin valmistaa jotakin,
joka ei ollut makaronilaatikkoa,
eikä perunaa
ja usein valmistusprosessi oli minulle
liian vaikea,
koska en ollut hyvä kokki
ja unohdin perunoistakin suolan
ja poltin kananmunat pohjaan.

Ken asettaa tavoitetasokseen
taivaanrannan,
se maalaa.

Salaisuus

Rikon sen,
jos annan sille sanat.
Se on kaiken tuolla puolen,
hiljaa,
sanaton,
ajan tuolla puolen,
sitä ei ole

ja se kattaa kaiken,
se on enemmän,
kuin mikään
se on valo,
joka miltei avautuu

Älä kysy.