Jostakin syystä kiipesin aina puun latvaan
korkeimmalle oksalle
ja se oli usein heikko,
mutta sieltä näki kauas.
Jostakin syystä
halusin valmistaa jotakin,
joka ei ollut makaronilaatikkoa,
eikä perunaa
ja usein valmistusprosessi oli minulle
liian vaikea,
koska en ollut hyvä kokki
ja unohdin perunoistakin suolan
ja poltin kananmunat pohjaan.
Ken asettaa tavoitetasokseen
taivaanrannan,
se maalaa.
sunnuntai 15. heinäkuuta 2018
Salaisuus
Rikon sen,
jos annan sille sanat.
Se on kaiken tuolla puolen,
hiljaa,
sanaton,
ajan tuolla puolen,
sitä ei ole
ja se kattaa kaiken,
se on enemmän,
kuin mikään
se on valo,
joka miltei avautuu
Älä kysy.
jos annan sille sanat.
Se on kaiken tuolla puolen,
hiljaa,
sanaton,
ajan tuolla puolen,
sitä ei ole
ja se kattaa kaiken,
se on enemmän,
kuin mikään
se on valo,
joka miltei avautuu
Älä kysy.
Erakko
Niitä täytyy muistaa kastella,
luvata lannoitetta,
peittää,
puhaltaa,
harventaa,
muokata.
Niille pitää muistaa puhua,
hymyillä,
sanoa sanoja.
Ja olen vihainen,
koska ne antavat vain niinä helteisinä päivinä,
jolloin niillä on liikaa kuumuutta,
enkä ole vihainen,
koska en halua,
mitään.
luvata lannoitetta,
peittää,
puhaltaa,
harventaa,
muokata.
Niille pitää muistaa puhua,
hymyillä,
sanoa sanoja.
Ja olen vihainen,
koska ne antavat vain niinä helteisinä päivinä,
jolloin niillä on liikaa kuumuutta,
enkä ole vihainen,
koska en halua,
mitään.
Kirja on luopunut minusta
Kirja on luopunut minusta.
Sanat sivuiltani juoksevat luoksesi,
pois,
yritän lukea yhä uudestaan,
nostaa lukemisen tasoa,
intensiteettiä.
Yritän lukea edes yhden sanan,
mutta sivu tyhjenee.
Kirja on luopunut minusta,
ja minä en täyty.
Sanat sivuiltani juoksevat luoksesi,
pois,
yritän lukea yhä uudestaan,
nostaa lukemisen tasoa,
intensiteettiä.
Yritän lukea edes yhden sanan,
mutta sivu tyhjenee.
Kirja on luopunut minusta,
ja minä en täyty.
tiistai 6. helmikuuta 2018
Yltäkylläisyys
Jokaisen hetken reunassa
roikkuu yön aavistus
- onnelliset hetket pelottavat minut kuoliaaksi
ja kuolen joka kerta,
koska ne pitää tappaa,
yksi tai kaksi kerrallaan.
Se on toisen tulevaisuus,
tietämätön,
haaveiden täyttymyksen odotus,
tulevan melkein tavoittaminen.
Mitä ihminen itse tarvitsee?
Ei mitään,
ehkä hetken tai kaksi
- ja siinä kaikki.
Tule jo yö,
pimeän nälkä yltyy
hetkien yltäkylläisyydessä.
roikkuu yön aavistus
- onnelliset hetket pelottavat minut kuoliaaksi
ja kuolen joka kerta,
koska ne pitää tappaa,
yksi tai kaksi kerrallaan.
Se on toisen tulevaisuus,
tietämätön,
haaveiden täyttymyksen odotus,
tulevan melkein tavoittaminen.
Mitä ihminen itse tarvitsee?
Ei mitään,
ehkä hetken tai kaksi
- ja siinä kaikki.
Tule jo yö,
pimeän nälkä yltyy
hetkien yltäkylläisyydessä.
sunnuntai 21. tammikuuta 2018
Toinen
Ei se ole minun syyni,
että minun vaatteeni olivat väärät,
ihonväri,
tavat,
kaikki.
En osannut pitää tiskipöytää puhtaana,
en tehdä tuoretta leipää,
en osannut pitää lasta hiljaisena,
enkä tyytyä arkeen.
että minun vaatteeni olivat väärät,
ihonväri,
tavat,
kaikki.
En osannut pitää tiskipöytää puhtaana,
en tehdä tuoretta leipää,
en osannut pitää lasta hiljaisena,
enkä tyytyä arkeen.
keskiviikko 22. marraskuuta 2017
Rakastettavat ovat toisaalla
He jotka minulle puhuivat rakkaudesta,
halusivat jotain itselleen.
Minä ymmärrän sen toisin,
se on epäitsekkyyttä.
Minä en en suosittele itseäni kenellekään,
ne ovat muut, joita suositellaan.
En soisi itseäni kenellekään,
kukaan ei ansaitse minua,
en tee ketään onnelliseksi.
Rakastettavat ovat toisaalla,
ei täällä,
ne jotka onnellistavat läsnäolollaan.
Olen toinen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)