Hyvästi ystäväni

Hyvästi, hankala ystäväni,
hyvää matkaa!

Sinä aina tulit kyselemättä,
otit tilan
tulit ja menit ilman,
että saatoin sinuun vaikuttaa.

Joskus olin läsnä
joskus olit vain ilmaa
joskus etsit sairaalloisesti jotakuta,
jota ei koskaan ollut,
ei ollut tulossakaan.

Mikä ikinä nimesi olikaan,
aina tulit ja menit,
lähdit matkaan,
etsit uutta kotia.

Sinä itkit,
sinä kerroit tarinoita uusista kodeista,
sinä sävelsit lauluja,
kirjoitit 97 runoa,
sinä muistit, vaikka vuodet haalistivat.

Ja yhä sinä halusit tulla käymään,
vaikka oveni olivat muurautuneet umpeen,
ja ikkunoissani oli puuristit.

Suojauduin sinulta jo 9-vuotiaana
ja joskus
hetkeksi
avasin oven
huomatakseni, että on parempi pitää se kiinni.

Älä tule,
minulla on tekemistä....

Kivi

Sydämeni sataa loputtomasti
en kosketa enää ketään
ihmiset ansaitsevat toisiansa
rakastavat
kuuluvat toinen toisillensa

minä putoan sadan maadun
käännyn pois
minä elän
olen maa

Sanani kuolivat
annoin ne pois
poistuin

Saksofoni repii yhä ihoani
se jättää hyvästit

Aikojen alussa oli hyvyys

Aikojen alussa oli hyvyys
ja kauneus
oli ilo:

koruttomat

yksinäiset

maan uumenissa
tuhkassa.

Profetia,
akatemia,
lainsäädäntö,
instituutio
nukuttivat aikaisin

vaatettivat.

Tuli syksy
ja lain kirjat
unohtivat ne,
jotka eivät nukkuneet vielä.

Onneksi sinä tulit

Lapseni, valonkantaja,
pimeässä yössä päätit tulla nopeasti
maailma ei ollut valmis
mutta sinä tulit
Sydämeni jääkausi loppui
askel askelelta ymmärsin
että jokainen pieni ihminen
on suuri
sulattamaan maailmanlaajuista jääkautta.
Onneksi sinä tulit,
sillä maailmassa tarvitaan valoa ja viisautta,
onnea määrittelemässä <3

Lauantai

Sen seitin saitin siitin,
etsin magneetin,
hullumagneetin,

jossa oli solmu avattavaksi,
ja se aukesi tuhanteen silmuun,

oli muruja,
maailma täynnä muruja,

terälehtiä,
soikeita ja varovaisesti kuoriutuvia

ja hulluus kosketti sitä,
se hyväksyi hetken.

Kaivo oli 30 metriä syvä
ja yritin kurkistaa sisään putkesta,
mutta kuvaa ei näkynyt,
pinta oli liian kaukana.

Ostin kahdella eurolla hodarin,
join vain kokomaitokahvin
- hodarin sai joku muu,
en muista kuka.

Pyhä logiikka,
rakastan sinua.

Kuin unta, jota etsin
ja joka lopulta tulee
ja tarjoaa tositeeveetä
- niin paljon yksinkertaisempaa kuin
tämä lauantai.

Vielä hetki

Tänään
minä ajattelin,
että sinun pitää säästää rahaa ja aikaa
sinun pitää levätä ja valmistautua

kaikkeen

Tänään
minä ajattelin,
että sinun pitää säästää sinun
sanoja ja sielua
tulevaa varten

Ja sitten minä muistin,
että minä
olen säästänyt sitä sanaa koko elämän
se miltei jäi käyttämättä

olen ollut koko elämän sisältä koskematon

Mutta ehkä olen jo niin rohkea
että uskallan sanoa sen ääneen
suoraan
sinulle

sillä pian minun täytyy luopua sinusta
sinun täytyy jatkaa matkaa

kiirehdi
ei vielä

ei vielä

vielä hetki

Rakkaus hajoaa

Rakkaus hajoaa,
sen pisarat riekkuvat syystuulessa,
leijaavat kauas toisistaan.

Pisaroita vain,
ja joskus ne hetken koskettavat toisiaan
jälleen kuivuakseen,
leijatakseen toistensa tavoittamiseen.

Rakkaus hajoaa.

Minä löysin sen,
mutta en ansaitse sitä,
löysin sen myöhään ,
enkä minä osaa,
osaan vain paeta rakkautta,
ja siksi löydän sen vain silloin,

kun se minulta hajoaa
ja minun täytyy antaa se pois.

Kello käy
ja minä olen varmaankin elämäni lopussa yksin,
en kuulu kelvollisten lajiin,
kuulun toivottomien tapauksien galleriaan,
vaihtoehtokabinettiin,

rakkauden pisaroita ikkunalasissa.