Salainen

Kerran matkallani tulin erääseen taloon. Se oli hyvin erikoinen talo. Avasin oven ja ihan ensin siellä tarjottiin villasukat. Sitten pyydettiin pöytään, joka oli pulloillaan herkkuja, mutta ne ei olleet ihan mitä tahansa herkkuja, vaan ne olivat taideteoksia. Siellä oli tuulessa heiluvia vinokkaita ja piilo-ohukaisia ja sokeriaarrekkaita ja juustokierukkaita.

Tähän majataloon on tullut kaikenlaista väkeä. Haavoittuneita, rikkaita ja rakkaita ja kaikenlaisilla vaivoilla varustautuneita päällekkäisiä, ristikkäisiä ja järjestyksekkäitä. Siellä on aina saanut laastaria ja ne villasukat ja mahansa ja rintansa täyteen ja oli tulija sitten tullut kaukaa meren takaa tai vain yhden meren takaa tai naapurista ja myös monikielekkäiset sinne löysivät tiensä.

Tässä majatalossa kehitettiin jo vuosikausikkaisia sitten erilaisia häkkyräisiä, joita sitten vuosien saatossa keksittiin uudelleen, mutta alkuperäinen keksijä ei koskaan paljastanut, että hän oli itse asiassa ne jo keksinyt ajat sitten ja ripotellut papusia ja alkuminuutikkaita sinne tänne. Niistä sitten kasvoi jalokatajia ja jaakonpapuköynnöksiä korkealle kurotteleville. Majatalo oli paikka, jossa puhumatta saattoi kohdata erilaisia peilejä. Niissä oli joskus antiikkikehykset ja välistä futuristisia muotoiluja.

Kehyksien kautta saattoi sujahtaa vaivihkaa erillisiin maailmoihin. Siellä saattoi kohdata omia piilokkaita. Majatalossa oli hyvin kaunista ja rauhallista ja tyylikästä, mutta kun ovia avasi eri huoneisiin, niin jokaisen takana odotti mehukas yllätyksekkäinen. Esimerkiksi yhden oven takana siellä oli - - - - - - - - . Kaikenlaiset kaaoksekkaiset menivät sinne hakemaan rauhanruppusia, mutta parannuskeino oli sellainen, että uudelleenjärjestäytyneet eivät ollenkaan älynneet edes olleensa hoidossa.

Mitä ovien takana oli?

Paljon onnea, ystäväni, alkavalle vuosikymmenelle! Onnea kaikille nurkkaputkahduksille, papusille ja häkkyräisille ja toivotaan niille kaikille paljon värejä ja ilon hetkiä ja yllätyksiä!