Aikojen alussa oli hyvyys

Aikojen alussa oli hyvyys
ja kauneus
oli ilo:

koruttomat

yksinäiset

maan uumenissa
tuhkassa.

Profetia,
akatemia,
lainsäädäntö,
instituutio
nukuttivat aikaisin

vaatettivat.

Tuli syksy
ja lain kirjat
unohtivat ne,
jotka eivät nukkuneet vielä.

Onneksi sinä tulit

Lapseni, valonkantaja,
pimeässä yössä päätit tulla nopeasti
maailma ei ollut valmis
mutta sinä tulit
Sydämeni jääkausi loppui
askel askelelta ymmärsin
että jokainen pieni ihminen
on suuri
sulattamaan maailmanlaajuista jääkautta.
Onneksi sinä tulit,
sillä maailmassa tarvitaan valoa ja viisautta,
onnea määrittelemässä <3

Lauantai

Sen seitin saitin siitin,
etsin magneetin,
hullumagneetin,

jossa oli solmu avattavaksi,
ja se aukesi tuhanteen silmuun,

oli muruja,
maailma täynnä muruja,

terälehtiä,
soikeita ja varovaisesti kuoriutuvia

ja hulluus kosketti sitä,
se hyväksyi hetken.

Kaivo oli 30 metriä syvä
ja yritin kurkistaa sisään putkesta,
mutta kuvaa ei näkynyt,
pinta oli liian kaukana.

Ostin kahdella eurolla hodarin,
join vain kokomaitokahvin
- hodarin sai joku muu,
en muista kuka.

Pyhä logiikka,
rakastan sinua.

Kuin unta, jota etsin
ja joka lopulta tulee
ja tarjoaa tositeeveetä
- niin paljon yksinkertaisempaa kuin
tämä lauantai.

Vielä hetki

Tänään
minä ajattelin,
että sinun pitää säästää rahaa ja aikaa
sinun pitää levätä ja valmistautua

kaikkeen

Tänään
minä ajattelin,
että sinun pitää säästää sinun
sanoja ja sielua
tulevaa varten

Ja sitten minä muistin,
että minä
olen säästänyt sitä sanaa koko elämän
se miltei jäi käyttämättä

olen ollut koko elämän sisältä koskematon

Mutta ehkä olen jo niin rohkea
että uskallan sanoa sen ääneen
suoraan
sinulle

sillä pian minun täytyy luopua sinusta
sinun täytyy jatkaa matkaa

kiirehdi
ei vielä

ei vielä

vielä hetki

Rakkaus hajoaa

Rakkaus hajoaa,
sen pisarat riekkuvat syystuulessa,
leijaavat kauas toisistaan.

Pisaroita vain,
ja joskus ne hetken koskettavat toisiaan
jälleen kuivuakseen,
leijatakseen toistensa tavoittamiseen.

Rakkaus hajoaa.

Minä löysin sen,
mutta en ansaitse sitä,
löysin sen myöhään ,
enkä minä osaa,
osaan vain paeta rakkautta,
ja siksi löydän sen vain silloin,

kun se minulta hajoaa
ja minun täytyy antaa se pois.

Kello käy
ja minä olen varmaankin elämäni lopussa yksin,
en kuulu kelvollisten lajiin,
kuulun toivottomien tapauksien galleriaan,
vaihtoehtokabinettiin,

rakkauden pisaroita ikkunalasissa.

En tekisi mitään toisin

En tekisi mitään toisin,
en tekisi.

En voisi jättää ketään murtumaan,
nukkumaan kylmässä ulkona.

Ihmiset ovat niin rikki
ja minä en.

Vaikka luovuin koko arvostani,
tein ruumiistani halvan ja mitättömän
ja annoin satuttaa itseäni,

en olisi minä,
jos tekisin toisin.

Jos et hyväksy minua kokonaan,
unohda.

Valot syttyvät

Kanssasi unohdan kokonaan,
kuka olen ja olenko se minä tai joku muu,
hukun sinuun,
katoaa aika,
päivä ja yö,
tuhannet valot syttyvät
ja joku sisälläni
soittaa saksofonia.

Mitä tapahtuu,
en tiedä.