Vain tutut ovet menivät kiinni,
tutut tuoksut,
asiat, jotka olivat helppoja,
ja joista pidin,
eivät ole helppoja enää.
Paluu aikaan ennen nykyistä,
sytyttää muistoja, muistoja,
vaikka kaikki on niin kuin pitää
ja niin kuin tiesin
ja odotin
ja toivoin.
Olen ylpeä itsestäni.
Tein sen,
lopultakin tein,
opettelin tuntemaan,
rikkomaan seinän,
kutomaan kyynelistä siltoja
merien yli.
Nyt asettelen henkareita
kannattelemaan sielun
tyhjiä kuoria
ja olen vieras
taas
ja aina.
opettelin tuntemaan,
rikkomaan seinän,
kutomaan kyynelistä siltoja
merien yli.
Nyt asettelen henkareita
kannattelemaan sielun
tyhjiä kuoria
ja olen vieras
taas
ja aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti