Menneen seinien hapertuessa
lahjoitetaan kulisseja
pois.
Mitä tämä on?
Puiden kaatuessa
siltojen palaessa
maan peittyessä tulvan alle
tuntuu turhalta sanoa sanoja
kun ihmisten liekit sammuvat
kun vallanhalu ja ylpeys ylittävät ihmisyyden.
Onko sillä merkitystä
sanoa,
että sinä olet elämäni liekki ja tuuli
ja kun sinä väsyt,
kannan sinut läpi tulen ja jään.
En kysy,
mitä jää.
Matka tyhjyyteen alkoi jo.
En tiedä,
tartutaanko tyhjyydessä johonkin:
Mitä jää,
onko tärkeää olemassa enää,
miksi olla ahne ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti