keskiviikko 2. lokakuuta 2019

Toivo

Kurotan kohti menneisyyttä,
joka loikkaa tulevaan.
Pohja putoaa
olemme siellä, missä kukaan ei nuku.

Avaan kaivon ja sen pohjasta
katsoo kuu,
joka harppaa ja nielaisee kaiken, 
mikä kykenee tuntemaan.

Hulluus:
Hyvä kohtaa hyvän
ja polaarit ahmaisevat toisensa,
uppoavat toistensa vesiin,
aika pahoinpitelee kohtaajat

Joku syntyy,
syntyy kivuliaasti syntyy kaiken aikaa
ja nauraa kuollessaan yhä uudestaan

Taivaan laki tiputtaa terälehtiään,
turhaan.
Meistä tulee viisaita huomataksemme,
että koko maailma on hullu
ja logiikaton.

Erotamme hyvin kaukaa hiljaistakin hiljaisemman
äänen

Sydän on painava
ja vajoaa läpi vuosisatojen

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti