Karaistuminen

Jaksaako sydän vielä?
Mitä siltä vielä vaaditaan?
Eikö se antanut jo kaikki
ja enemmän?

Hiljaisuus, sinetti,
aika korjaa.

Tarinaa voi kuitenkin kirjoittaa,
laulaa, soittaa, voi tanssia hidasta kipua,
voi maalata
sielun ammottavien vaikenevien kammioiden kuvat.

Voi kirjoittaa kivulle siivet.

Merkityksellisyyden siruista
voi hitsata terästä,
opetella halaamaan rauniota,
voi etsiä liekkejä,
jotka ennallistavat ilot
ja valavat sykkeen teräkseen.

Life with wind and rain

My life is jazz
it is dance
so many beautiful, talented, creative ones around
so open hearted minded ones
uniques

we all are
we'll be fine
we'll not be balanced
but we'll be fine

wind comes
dries my eyes
loving is brave

loving is painful
it is life
with wind
and rain

Yhteensovittamattomuus

Syksyn kultalehdet

ennen niiden kuolemaa
ennustavat samaa yhteensovittamattomuutta,
joka eristi 
yksinäisyyteen.

Hauraat äärettömyydet
hetken koskettivat toisiaan,
maalasivat lehtensä.

Mutta pakkasyö oli liian pitkä,
ikirouta kurkisti kesän lopussa ilkikurisesti,
ja mantereet eivät mahtuneet samaan kotiin:
Värit paloivat
pois:
Hyvin painava perintö
poltti lehtien värit
muistuttaen syksyn hetkellisyydestä.

Ihminen etsi sinä toista
etsi magneetin napaa,
etsi syvyyttä,
mutta älä luule,

että napojen suhde ratkeaa meidän aikanamme,
se vaatii uusia jääkausia, sotia, syksyjä ja talvia.

Navat kutsuvat toisiaan ja eristävät,
vaikka kaikki haluavat vain olla yhtä,
vastakkaisten napojen onni on kultalehti,
ja ylösalaisin käännetty onni on fragiili
molemmista päistä.

Se muokkaa maailmaa,
mutta hitaasti

ehtiäkseen perustaa kesämajan.

Toivoton

Kun toivo katoaa,

jää vain ammottava tyhjyys
loputon kuivuus

tai sade,

lannistunut hetki hetkeltä hidastuva

värinä.

Maalaus

Siivenriekaleet enää hauraan rihman varassa
jokin poistuu sisimmästä
jotakin tulee tilalle.

Kuinka monta tasoa on yhdessä illassa,
mistä tunnistetaan askel askeleelta

häätötila:
löytyy uusi kidutuksen muoto,
josta kerron tykkääväni,
kun en halua paljastaa tietäväni.

Etten vaan loukkaisi.

Sitten muserrun
ruumiin painon alle:
En tiedä syntyykö kipu
väkivallasta
vai siitä, että tunnistan sen juurisyyt.

En ole varma tahattomuudesta
tai tahallisuudesta,
mutta jo valmistaudun toistokertaan,

joka tekee minut tietoiseksi

puutteistani kipeästi

uudelleen.

Maalautuu kuva siitä,

mikä minä en ole.

Haluan paeta heti,
mutta en tee sitä.

Totuudet

Kaikessa on aina monta
rinnakkaista
päällekkäistä totuutta
meillä on onnea, me voimme valita niistä
mieleisen.

Valheen pelko

Kohtaamislukutaidon karikoissa
annamme itsemme uskoa omiin merkityksellisyyksiimme,

kunnes huomaamme harrastavamme uintia 

lumeporeammeessa.

Mitä enemmän yritämme välttää valheita,

sitä enemmän ne sumuttavat meitä 

ja me niitä.

Olenko se vain minä vai olemmeko me kaikki

oletettujen kohtaamisten muuntokoulutuksessa

kohti hyödyllisenä oloa
ja asioiden selittämistä,

meetistä toiseen?

Merkitystä mitataan hyödyn määrästä:

Voi minua ja sinua, 

jotka kuulumme tähän surullisenkuuluisaan

sotaisaan,

rasistiseen ja

ahneeseen lajiin.

Voisimmeko säilyttää haavoittuneet illuusiomme

paljauden rakastettavuudesta?