Avosylin

Maija on kuin mansikka,
tuulahdus tuulen tuvasta,
semantiikkaa sopassa,
valaan pyrstösulat ankkurina.

Maija on skumpan kuplat,

valonväre sateessa,
sähkön vipinää revontulissa ja kaupunkien öissä

- ja päivissä.

Jos maailma olisi Maija,
ei olisi sotia,
ja kaikki olisivat rämäpäisiä
kakunkeittäjiä kirjanpainajille, tupajumeille ja paatuneille vieraslajeille.
Iloisesti yhdessä kukkisivat niin lupiinit kuin kangasvuokot,
joka kukka juurtuisi sopivan verran,

yhdessä ja erilleen.

Maija tuulee,

Maija kuulee,

Maija syntyi tarinasta,

monimuotoisen muotoisesta.

Tarinoiden tuoksun voi aistia,

kun Maija poistui jo seuraavaa seikkailua kohti.

Maijalle halaus ja onnea,

ihania kotiinpalauksia ja ilonpulauksia tonneja!

Maijan tähden ripustan 

kesäkuusen nokkaan,

se mielessä höseltää ja säihkii,

yhdistää niitäkin, jotka eivät mitenkään muuten yhdistyisi.