Uupunut on tyhmä ja
nielaisee syötin,
kun se vapauttaa katiskasta.
Maha verillä,
pakomatkalla,
se kasvattaa arpea,
vaikka koukku ankkuroi
pikku lampeen.
Samaan aikaan puhdistuu vesi,
vahvistuu arpi,
ja lopulta koukku pettää
irtoaa plups
ja uupunut lentää!
Halki taivaan se kiitää
halki preerian
heiluttaa eväsillään
ja häntäjouhillaan,
hei me lennetään!
Tämähän on ihanaa,
osaaminen kasvoi mahalaukusta
ja myötatunnon kuola valui suupielistä.
Kiitos katiskalle, koukulle ja arpikudokselle!
Täältä tullaan.
